Kysy Elona APTEEKISTA

Olen sairastanut kakkostyypin diabetesta muutamia vuosia. Viimeksi, kun kävin lääkärillä, hän otti puheeksi jalkojen hoidon. Ymmärsin hänen puheestaan, että diabeetikolle ei saa tulla tulehtuneita haavoja jalkoihin. Minulle jäi kuitenkin epäselväksi, miksi tulehdukset ovat juuri diabeetikoilla ongelmallisia. Onko jalkojen hoito erilaista kakkos- ja ykköstyypin diabeetikoilla?

Hyvä kysyjä,

Hienoa, että olet kiinnostunut jalkojesi hoidosta. Diabetes on nimittäin sairaus, joka edellyttää jokapäiväistä jalkojen kunnon seurantaa, puhdistusta ja rasvausta omatoimisesti sairauden toteamisesta lähtien. Sekä ykkös- että kakkostyypin diabetes altistaa herkästi jalkaongelmille.

Diabeetikon jalkaongelmien takana on monia sairaudesta johtuvia seikkoja. Ensinnäkin diabetesta sairastavan jalkojen hikoilu on yleensä heikentynyt, mikä aiheuttaa etenkin jalkaterien ja säärien ihon kuivumista. Tämä puolestaan voi altistaa jalkojen ihon vaikeahoitoisille jalkahaavoille ja mm. kantapäiden ihon halkeiluun. Kantapään halkeama voi olla kulkureitti syvemmälle ihotulehdukselle. Diabeetikon jalkojen heikentynyt verenkierto puolestaan hidastaa haavojen paranemista. Haavat paranevat hitaammin myös, jos verensokeritasapaino on huono.

Monella diabeetikolla on myös heikentynyt jalkojen tuntoherkkyys, jolloin ei välttämättä tunneta esim. kengän hankausta, vierasesinettä kengässä tai lämpötilan vaihteluita saunassa. Myös jalkojen virheasennot saattavat jäädä heikentyneen tuntoaistimuksen ja mahdollisen liikehermovaurion vuoksi diabeetikolta huomaamatta. Jalkojen virheasennot yhdessä kuivan ihon kanssa voivat aiheuttaa puolestaan mm. kovettumia, vaivasenluun tai vasaravarpaan. Monesti kuormituskohtia keventämään tarvitaan asianmukaiset jalkineet, keventäviä tukipohjallisia ja virheasentoihin asentoja korjaavia apuvälineitä, joita löytyy runsaasti apteekin valikoimasta. Kevennyksen tarve on useimmiten pysyvä.

 

Kaikkien diabeetikoiden tulisi käyttää riittävän tilavia, tukevia ja hengittäviä kenkiä sekä hengittäviä ja lämpimiä sukkia. Jalkapohjat ja kengät olisi hyvä puhdistaa vierasesineistä kämmenellä ennen sukkien ja kenkien pukemista jalkaan. Rakkojen ja hiertymien estoon voi käyttää myös yllä mainittuja apuvälineitä, talkkia tai varpaanväleihin lampaanvillaa.

Etenkin diabeteksen huono hoitotasapaino, puutteellinen jalkojenhoito sekä huonosti istuvat kengät ja sukat ovat riski pitkäkestoisille haavaumille, kovettumille ja virheasennoille. Diabetesta sairastavalla tulehtunut haava jalassa on aina vaarallinen ongelma johtaen pahimmillaan jopa jalan amputaatioon.

Diabeetikon jalkojen hoidon muistilista:

  • Diabeteksen ja muiden perussairauksien hyvä hoitotasapaino yhdessä lääkärin, hoitajan ja apteekin henkilökunnan kanssa.
  • Päivittäinen jalkojen pesu happamalla pesuaineella haaleassa vedessä juoksevan veden alla.
  • Pesun jälkeen jalkojen huolellinen kuivaus ja rasvaus tehokkaasti kosteuttavalla ja hoitavalla jalkavoiteella, joka on tutkittu myös diabeetikoilla. Varpaanvälejä ei rasvata.
  • Päivittäinen jalkojen tarkistus, tarvittaessa pelin avulla. On tärkeää huomata hyvissä ajoin etenkin jalkojen haavat ja kovettumat sekä varpaanvälien hautumat ja hakea niihin apu apteekista.
  • Kuivuneen ja kovettuneen ihon mekaaninen hiominen ja poistaminen vain jalkahoitajan toimesta.
  • Säännöllinen lääkärin tai diabeteshoitajan suorittama jalkojen tarkistus vähintään kerran vuodessa.
  • Kynsien leikkaaminen suoraan, jotta ne eivät kasvaisi kynsivallin sisään.
  • Ei ulos paljain jaloin. Myös yleisissä sisätiloissa aina jalkineet jaloissa.
  • Ei kosteutta läpäisemättömiä laastareita ja ihoteippejä.
  • Jalkapohjan lihasten jumppaaminen päivittäin virheasentojen ennaltaehkäisemiseksi.

Jo näillä yksinkertaisilla ja vähän aikaa vievillä toimenpiteillä ennaltaehkäistään huomattavasti diabeetikon jalkaongelmia, kun toimenpiteet tehdään päivittäin. Mikäli itsehoito ei tehoa muutamassa päivässä, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin tai diabeteshoitajaan.

 

Hei Lauri,

Luulen, että minulla on nivelkulumia, kun polvet ovat etenkin kävellessä kipeät ja sormet kipeytyvät kutoessa. En ole käynyt vielä valittamassa niveliäni lääkärille, vaan olen yrittänyt pärjätä Panadolilla. Se ei enää tunnu toimivan yhtä hyvin kuin aiemmin. Olen lisäksi käyttänyt myös VitaePro-kapseleita nyt noin puolen vuoden ajan, eikä niistäkään ole ollut mitään apua. Onko enää muita vaihtoehtoja kuin tekonivelet?

Hyvä kysyjä,

Mahdollisia nivelrikkokipujasi voidaan hoitaa monin keinoin mainitsemasi särkylääkkeen lisäksi, ja tekoniveloperaatio ei liene vielä seuraava vaihe. Ensimmäinen neuvoni on kuitenkin, että ottaisit yhteyttä lääkäriin, sillä nivelesi ovat oireilleet pitkäaikaisesti. On tärkeää, että pitkittyneessä kivussa hoidetaan oikeaa syytä.

Nivelrikon tyypilliset oireet ovat kipu etenkin liikkuessa, turvotus ja aamujäykkyys, oireiden pahentuessa nivelen huonontunut liikkuvuus ja leposärky. Tavallisimmin nivelrikkoa esiintyy polvissa, lonkissa, sormissa, olkapäässä, selkärangassa tai nilkassa. Nivelrikko ei johdu ainoastaan nivelten luiden mekaanisesta kulumisesta, vaan nivelrikossa nivelen rusto ei enää kykene uudistumaan samalla vauhdilla kuin sitä tuhoutuu. Tällöin niveltä suojaava rustopinta vaurioituu ja nivelien iskuvaimennus vähenee. Vähitellen myös luun rakenteeseen tulee muutoksia ja lisäksi nivel voi tulehtua. Nämä yhdessä aiheuttavat nivelrikkokipua.

Nivelrikon hoidon tavoitteet ovat mahdollisimman tehokas kivun lievittäminen, toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen sekä sairauden pahenemisen estäminen. Hoito rakennetaan sekä lääkkeettömistä että lääkehoidosta. Tekonivelleikkausta tai muita kirurgisia toimenpiteitä käytetään vasta, kun lääkkeet ja lääkkeetön hoito eivät tehoa.

Lääkkeettömiä keinoja helpottamaan nivelrikko-oireita ja ennaltaehkäisemään nivelvammoja ovat liikuntaharjoittelu, painonhallinta sekä niveltuet ja apulaitteet. Lääkkeettömillä hoidolla, etenkin liikunnalla ja painonhallinnalla, saadaan tutkitusti vähennettyä kipua ja parannettua toimintakykyä, joten ne kannattavat, vaikka vaativatkin monesti ponnisteluja. Ylipainoisen nivelrikkopotilaan tulee pudottaa painoaan, jotta niveliin ei kohdistu liikaa rasitusta.

Liikuntaa suositellaan kaikille nivelrikosta kärsiville, ja liikuntaohjeet suunnitellaan yksilöllisesti. Siinä tarvitaan monesti ammattilaisen apua. Kävely, hiihto, pyöräily sekä uinti ja vesijumppa ovat monesti hyviä peruslajeja nivelrikkoisille, sillä niissä ei kohdistu voimakkaita iskuja niveliin. Lisäksi tarvitaan lihasvoima-, liikkuvuus- ja venyttelyharjoittelua. Harjoittelun tulee olla säännöllistä ja jatkuvaa – 3-5 kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan. Liikunnan määrässä pitää kuitenkin kuunnella omaa kehoa ja liikkua kivun sallimissa rajoissa. Polven nivelrikkokipuun voi tuoda helpotusta myös polvituki, joka vähentää polven kuormitusta. Myös kävelykeppi voi vähentää nivelten kuormitusta. Kipuun auttaa monella myös kylmäpussin pitäminen nivelen päällä noin 10 minuutin ajan. Kylmäpussia voi käyttää useita kertoja päivässä, ja voit kokeilla myös kylmägeeliä.

Nivelrikkoon ei ole parantavaa lääkehoitoa, joten lääkehoito perustuu kivun lievitykseen ja sitä kautta toimintakyvyn parantamiseen. Tyypillinen kipulääke on juuri käyttämäsi parasetamoli. Sen rinnalla voit käyttää lyhytaikaisesti myös tulehduskipulääkettä sisältävää kipugeeliä. Lisäksi lääkäri saattaa määrätä tablettimuotoisia tulehduskipulääkkeitä, korkeintaan muutaman viikon kuurina. Voimakkaampaan kipuun  lääkäri voi myös määrätä vahvempia kipulääkkeitä tai suoraan niveliin laitettavia pistoksia. Mikäli lääkäri määrää sinulle kipulääkettä, älä käytä ilman reseptiä saatavia kipulääkkeitä keskustelematta apteekin henkilökunnan tai lääkärin kanssa.

Nivelrikkoon on markkinoilla myös monia ravintolisiä, ja monelta osin markkinat ovat melko villejä ja markkinointiviestit paljon lupaavia. Osa ravintolisistä vähentää kivun kokemista, joten niitäkin voi kokeilla. Etenkin glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti helpottavat monen mielestä oireita, vaikka niiden tehosta ei olekaan yksimielisyyttä asiantuntijoiden kesken. Jotkut saavat apua myös kalaöljyvalmisteista, inkivääristä, ruusunmarjasta ja orgaanisesta rikistä (MSM). Niitäkin voi kokeilla ja käyttää, jos ne helpottavat kipua. Ravintolisät eivät tyypillisesti auta heti, vaan niiden mahdolliset vaikutukset havaitaan vasta kuukausien päästä. VitaePro-valmiste on hyvin paljon markkinoitu ravintolisä, joka näyttää sisältävän pienehkön määrän omega-3-rasvahappoja ja C-vitaminia ja lisäksi D-vitamiinia sekä joukon antioksidantteja (E-vitamiini, seleeni, luteiini ja astaksantiini). Sen teho nivelrikkokipujen hoidossa lienee vaatimaton.

 

Hei Lauri, minulla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana vähän väliä nuhaa sekä nenän tukkoisuutta ja kirvelyä. Olen hoitanut nuhaa lähinnä iltaisin Otrivin-suihkeella, jotta saan yöllä nukutuksi. Otrivin auttaa jonkin aikaa, mutta aamuyöstä oireet palaavat uudelleen. Nyt joulu-tammikuussa minulla on ollut kaksi kertaa nenän verenvuotoa. Miten voisin hoitaa nuhaa, kun Otrivinkaan ei enää tunnu auttavan?

Hyvä kysyjä,

Kuvailemiesi taustatietojen perusteella vaikuttaa siltä, että nenäsi limakalvot ovat erittäin kuivat ja rasittuneet pitkään jatkuneesta Otrivin-suihkeen käytöstä. Kuivat ja vaurioituneet limakalvot voivat puolestaan altistaa nenän verenvuodolle. Varsinaisesta flunssanuhasta tuskin on kyse. Sinun pitää heti lopettaa Otrivin-suihkeen käyttö ja hoitaa nenän kuivat limakalvot muilla konsteilla.

Tukkoinen ja aristava nenä etenkin näin lämmityskautena on yleensä merkki nenän limakalvojen kuivuudesta etenkin, jos taustalla ei ole muita flunssan oireita. Yli puolet suomalaisista kärsii talvisin kuivasta nenästä. Suomalaisten nenien limakalvoja kuivattavat kuiva huoneilma, pakkanen, pölyt ja ilmastointi. Kuivuutta voivat aiheuttaa myös jotkin lääkkeet, kuten allergiaan käytettävät nenäsumutteet. Myös sisäilman epäpuhtaudet tai allergia sekä tupakointi voivat aiheuttaa nenän limakalvojen ärsyyntymisen. Kuiva nenä tuntuu tukkoiselta, koska limakalvoilla on liian vähän tai liian sitkeää limaa notkistamassa ja suojaamassa limakalvoja.

Kuiva nenä kannattaa hoitaa kostuttamalla sitä. Kostuttaminen helpottaa oloa ja vähentää poskiontelotulehdusten riskiä. Erityisesti allergikkojen ja astmaatikkojen kannattaa pitää huolta nenän limakalvoista. Nenän kostutukseen auttaa huoneilman kostuttaminen, höyryhengitys ja kostuttavan nenäsuihkeen, -tipan tai -voiteen käyttö. Kostuttavat nenäsumutteet sisältävät tyypillisesti suolaliuosta tai hoitavaa öljyä. Joihinkin on lisätty A-vitamiinia ja dekspantenolia korjaamaan limakalvojen mahdollisia haavaumia.

Sinulle suosittelen aamuin illoin käytettäväksi ainakin lämmitys- ja flunssakauden ajaksi kosteuttavaa öljypohjaista nenäsuihketta, jossa on A-vitamiinia korjaamassa mahdollisia limakalvovaurioita. Jos kuiva nenä oireilee myös päivällä, oireilua kannattaa vähentää vesipohjaisella suolaliuossumutteella, joka on öljysuihketta miellyttävämpää käyttää päiväaikaan, kun se ei valu sieraimista takaisin nenänaluselle. Vesipohjaiset sumutteet tuovat öljysuihkeita lyhytaikaisemman vaikutuksen tukkoisuuden tunteeseen, mutta ne ovat omiaan limakalvojen huuhtelemisessa. Myös nenänhuuhtelukannu, ns. ”sarvikuono”, auttaa limakalvojen huuhtelussa. Joko suolavesisuihkeen tai ”sarvikuonon” käyttö ennen öljypohjaisen sumutteen joka-aamuista ja jokailtaista käyttöä on suositeltavaa kosteuttavan vaikutuksen maksimoimiseksi.

Ksylometatsoliinisumutteen (esim. Otrivin) käyttö voi joskus olla hyvä ensiapu tukkoiseen nenään, mutta sitä ei pidä käyttää kuivista nenän limakalvoista aiheutuvaan tukkoisuuteen, sillä silloin se kuivattaa ja ärsyttää entisestään nenän herkkiä limakalvoja. Lyhytaikaisessa käytössä ksylometatsoliini supistaa nenän verisuonia, jolloin nenän limakalvojen turvotus vähenee. Ksylometatsoliinisumute sopiikin parhaiten flunssasta johtuvan nenän tukkoisuuden ja poskiontelotulehduksen oireiden helpottamiseen, silloinkin korkeintaan 10 päivän ajaksi. Yli 10 päivää kestänyt käyttö lisää limakalvojen turvotusta ja siten nenän tukkoisuutta, jolloin käyttäjä ajautuu helposti kierteeseen nenäsumutteen kanssa ja sumutteen pitkäaikainen käyttö vaurioittaa entisestään nenän limakalvoja.

Jos kostutustoimenpiteet eivät tuo helpotusta muutamassa viikossa, varaa aika lääkärin tarkastukseen. Joskus jatkuvan tukkoisuuden taustalla voi olla mm. allerginen nuha, krooninen poskiontelotulehdus, nenän polyypit tai muu rakenteellinen tekijä.

Tässä vielä kertauksena nenän verenvuodon ensiapu:

  • Pysy rauhallisena.
  • Istu etukumaraan asentoon, ettei veri valu nieluun.
  • Tyhjennä nenä hyytymistä niistämällä.
  • Purista sieraimia yhteen nenän etuosasta vähintään 15 minuutin ajan.
  • Aseta jääpussi niskojen päälle.
  • Jos verenvuoto ei tyrehdy 15 minuutissa, on syytä lähteä lääkäriin.

 

Hei, läheiselläni haisee hengitys varsinkin aamuisin. Mistä hengityksen haiseminen voi johtua, kun hän on perusterve ja hygieniastaan huolehtiva henkilö? Millä konstilla suun pahaa hajua saisi vähennettyä?

Hyvä kysyjä,

Pahanhajuinen hengitys eli halitoosi on melko yleinen vaiva, joka voi haitata merkittävästi sosiaalista elämää. Arvioiden mukaan meistä jopa 25 % kärsii pahanhajuisesta hengityksestä jatkuvasti. Monesti henkilö itse ei kuitenkaan tunnista ongelmaa, sillä nenä voi tottua oman elimistön hajuihin. Lähes kaikkien hengitys haisee vähintään tunkkaiselta etenkin aamuisin, sillä yön aikana syljeneritys on vähentynyt, ja suun bakteerit eivät huuhtoudu nieluun.

Yleisimmin hengityksen pahaa hajua tuottavat suuontelon, hampaiden välien ja kielen takaosan bakteerit. Bakteerit muodostavat etenkin ruuantähteitä pilkkoessaan pahanhajuisia rikkikaasuja suuhun. Joskus pahan hajun lähteenä voi olla myös närästys, kuiva suu sekä suun, nielun ja poskionteloiden lima tai tietenkin tupakointi. Nämä voivat myös pahentaa suun ja ikenien tulehdusta, mikä puolestaan synnyttää monesti lisää pahaa hajua suuonteloon.

Koska yleisin syy pahanhajuiselle hengitykselle on puutteellinen suuhygienia, hengityksen raikastusprosessi kannattaa aloittaa kiinnittämällä huomio suun puhdistustoimenpiteisiin. Tavoitteena on vähentää hajua tuottavien bakteerien määrää. Hampaiden harjaus pehmeää ja tuuheaa harjaa käyttäen vähintään kaksi kertaa päivässä mieluiten vaahtoamattomalla fluorihammastahnalla on kaiken lähtökohta. Erityisesti ienraja tulee harjata huolellisesti. Huolelliseen hampaiden harjaamiseen menee noin kaksi minuuttia.

Suun lisäksi päivittäinen puhdistus tulee tehdä hammasväleille ja kielen pinnalle. Etenkin hammasvälien säännöllinen puhdistaminen hammastikulla tai -langalla, tarvittaessa hammasväliharjalla, on tärkeää suuhygieniassa ja siten pahanhajuisen hengityksen ennaltaehkäisyssä. Kielen pinnan voi puhdistaa hammasharjalla tai kielenpuhdistajalla. Puhdistustoimenpiteiden jälkeen suun voi huuhdella fluoripitoisella alkoholittomalla suuvedellä. Lisäksi kannattaa tietenkin välttää ruoka-aineita, jotka aiheuttavat pahanhajuista hengitystä (esim. kaalit, sipuli, valkosipuli ja mausteiset ruuat).

Jos ongelma on kuiva suu, kannattaa lisätä veden juontia ja hankkia apteekista suuta kostuttavia tuotteita. Tähän tarkoitukseen on saatavilla apteekista erikoishammastahnoja, imeskelypastilleita sekä suugeeliä ja -suihketta.

Hyvä suuhygieniakaan ei aina riitä pitämään pahanhajuista hengitystä poissa. Tällöin kannattaa valita päivittäiseen käyttöön suuvesi, joka sisältää matalana pitoisuutena klooriheksidiiniä ja sinkkiasetaattia, jotka yhdessä neutraloivat suun rikkikaasuja. Apteekin valikoimissa on tällaisia suuvesiä, jotka pitävät hengityksen raikkaana jopa 12 tunnin ajan. Markkinoilla on myös suihkeita, joilla voi peittää hengityksen pahan hajun. Niihin voi turvautua yksittäisissä tilanteissa, joissa pahanhajuinen hengitys aiheuttaa ongelmia.

Yleensä suuhygienian tehostaminen ja hammasvälien päivittäinen puhdistaminen sekä rikkiyhdisteiden muodostumista ehkäisevän suuveden käyttö torjuvat pahanhajuisen hengityksen. Mikäli haju kuitenkin häiritsee edelleen, vaikka suuhygienia on kunnossa, kannattaa käydä hammaslääkärillä, joka osaa paremmin arvioida hajun lähteen. Joskus taustalla voi olla esim. suun hiivatulehdus, jonka hoitoon tarvitaan reseptilääke. Muutoinkin säännöllinen hammaslääkärin tarkastus on tärkeää. Jos pahanhajuisen hengityksen syy ei ole suussa, hammaslääkäri osaa ohjata tarvittaessa tavalliselle lääkärille. Noin 10 %:lla pahanhajuisen hengityksen syy on muualla kuin suussa.

 

Hei Lauri, olisin kysynyt ilmavaivoista ja vatsan turvotuksesta, jotka ovat olleet riesanani ajoittain jo pidemmän aikaa. Olen yrittänyt hoitaa vaivaa Laxogas-lääkkeellä, mutta siitä ei tunnu olevan kuin vähän apua. Onko jotain muuta keinoa, jolla saisin vähennettyä tätä ikävää vaivaa? Mitä sinä suosittelet? Vai pitäisikö minun käydä ihan lääkärissä?

Hyvä kysyjä,

Vatsan turvotus on ikävä vaiva, jonka syyt voivat olla hyvin moninaisia. Oireiluun saattaa liittyä samanaikaisesti myös kiusallisia ilmavaivoja, röyhtäilyä, närästystä ja joskus ummetusta tai ripulia. Useimmiten oireet aiheutuvat ruuansulatukseen liittyvästä toiminnallisesta ongelmasta, harvemmin varsinaisesta sairaudesta. Maha-suolikanavaan kertyy turvotuksen tunnetta aiheuttavaa ilmaa, kun suoliston bakteerit pilkkovat paksusuoleen sulamattomana menneitä ravintoaineita. Toki ilmaa voi päästä suolistoon myös nieleskelyn mukana. Normaalisti kaasua syntyy 7-8 dl vuorokaudessa, ja se tulee vuorokauden aikana 15-20 pieruna suolesta ulos.

Jotkut ruoka-aineet saattavat lisätä suolistokaasun määrää, mikäli ne eivät pilkkoudu riittävän tehokkaasti ohutsuolessa ruuansulatusentsyymien vaikutuksesta. Ruoansulatusentsyymien tehtävä on pilkkoa ruoka pieniksi ohutsuolesta imeytyviksi osiksi, ravintoaineiksi, joita koko elimistö voi siten hyödyntää verenkierron kautta. Mikäli entsyymiestä on puutetta tai ne toimivat huonosti, moni ravintoaine pilkkoutuu ohutsuolessa epätäydellisesti, ja ne kulkeutuvat paksusuoleen, jossa bakteerit pilkkovat ne ravinnokseen. Bakteerien pilkkomistoiminnan seurauksena syntyy kaasuja, jotka aiheuttavat monesti ilmavaivoja ja turvotusta. Esimerkiksi laktaasientsyymi pilkkoo ohutsuolessa maitosokerin eli laktoosin pienemmiksi sokereiksi. Jos laktaasientsyymiä on ohutsuolessa liian vähän, laktoosi hajoaa vasta paksusuolessa. Hajoamisen sivutuotteena syntyy kaasua.

Suolistokaasun määrää ja siten turvotusta voivat tunnetusti lisätä palkokasvit, sipuli, kaalit, laktoosi, sorbitoli ja ksylitoli sekä viljoista ainakin vehnä, ohra ja ruis. Myös huonosti sulavat hiilihydraatit, kuten joidenkin hedelmien ja marjojen kuoret, täysjyväviljatuotteet ja sienet voivat aiheuttaa vatsan turvottelua. Sen sijaan rasvainen ruoka, kahvi tai alkoholi aiheuttavat monesti paremminkin närästysoireita kuin ilmavaivoja. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, mikä ruoka-aine turvottaa kenenkin vatsaa. Joskus turvotus voi johtua myös kaasun normaalia hitaammasta kulkeutumisesta pois suolesta, ei niinkään kaasun liiallisesta muodostumisesta, tai henkilön herkemmästä reagoinnista mahan ja suolen venytykseen. Myös stressi voi hidastaa vatsan toimintaa, mikä saattaa aiheuttaa turvotusta.

Parhaiten ilmavaivoja ja turvotusta voi ennaltaehkäistä välttämällä kaasun muodostumista aiheuttavia ruoka-aineita. Jokaisella ilmavaivojen aiheuttajat ovat yksilöllisiä, joten vältettävien ruoka-aineiden löytäminen voi olla haastavaa. Tarkoitus on kuitenkin karsia mahdollisimman vähän ruoka-aineita pois ruokavaliosta. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota ruoka-annoksiin ja ruokarytmiin; annoskoon pienentäminen ja syöntikertojen tihentäminen saattavat tuoda apua. Samoin liikunnan lisääminen helpottaa monella turvottelua. Pitkään istumistakin siis kannattaa välttää.

Turvotukseen ja ilmavaivoihin on monta hoitovaihtoehtoa. Olet hoitanut oireita simetikonilla (Laxogas), joka vähentää suolen kaasukuplien pintajännitystä, mikä helpottaa puolestaan jonkin verran vatsakipua, ja ilma on myös helpompi kaasutella pois suolesta. Simetikoni- tai vastaavanlainen dimetikonivalmiste on hyvä ensiapu turvotus- ja ilmavaivaoireiden helpottamisessa, mutta kannattaa miettiä myös turvottelun syitä, jotta saisi myös ennaltaehkäistyä kiusallista riesaa.

Mikäli oireilu johtuu tietyistä ruoka-aineista, voisit kokeilla myös apteekin entsyymivalmisteita. Entsyymivalmisteet sisältävät yhtä tai useampaa ruuansulatusentsyymiä, jotka edistävät mm. laktoosin, hiilihydraattien, rasvojen, valkuaisaineiden tai gluteenin pilkkoutumista ohutsuolessa.

Toiset ovat saaneet helpotusta jatkuvaan turvotukseen myös probioottien tai prebioottien käytöstä. Probiootteja ovat mm. maitohappobakteerit, joita myydään apteekissa. Prebiootit ovat puolestaan suoliston hyvien bakteerien määrää lisääviä valmisteita, ikään kuin ruokaa suolistobakteereille. Sekä probiootteja että prebiotteja kannattaa käyttää alkuun noin kuukauden kuuri, jotta niiden teho ilmenisi. Jos ilmavaivat puolestaan johtuvat ummetuksesta, hoitona voisi kokeilla esim. kuitulisää, joka toimii monesti myös prebioottisesti, tai muita ummetusta helpottavia tuotteita.

Mikäli turvotusoireet toistuvat harvoin tai ovat lieviä, voit hyvin hoitaa niitä itse. Sen sijaan pitkittyneestä tai usein toistuvasta oireilusta olisi hyvä olla yhteydessä lääkäriin. Lääkärin olisi aina hyvä arvioida myös äkillisesti alkaneet tai rajut vatsaoireet.

 

Hei, kuulin ystävältäni, että flunssaan on tullut joku tehokas suusuihke, jonka pitäisi estää flunssa. Onko näin? Jos tuollainen tuote on olemassa, mihin sen teho oikein perustuu? Ja millaisia tuloksia sillä on saatu aikaan?

Hyvä kysyjä,

Ystäväsi kuvailema tuote on saatavilla apteekistamme. Itse asiassa tuollaisia flunssan hoitoon tarkoitettuja suusuihkeita on jo ainakin kolme erilaista. En osaa kovin tarkasti vastata kysymykseesi, kun en tiedä, mikä näistä suihkeista tarkalleen on ollut kyseessä. Mikään niistä ei poista flunssaa, eikä niiden pääkäyttötarkoitus ole varsinaisesti flunssan torjunta, vaan niitä käyttämällä flunssan kesto voi lyhentyä merkittävästi, ja suihkeiden käyttö voi huomattavasti helpottaa flunssaoireita. Flunssasuihkeiden käytössä ajoitus on tärkeää; käyttö tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti ensioireiden ilmaannuttua.

Yksi tuotteista sisältää lähinnä ison määrän sinkkiasetaattia, joka paikallisesti käytettynä lyhentää flunssan kestoa, tutkimusten mukaan keskimäärin n. 40 %, sekä helpottaa merkittävästi flunssan oireita. Sinkkiasetaattia tulisi annostella iso annos nimenomaan paikallisesti nieluun, jotta se estää virusten lisääntymistä nielun limakalvolla. Flunssan alkaessa virusten määrä nielussa on suurimmillaan, joten suihkuttelu pitäisi aloittaa viimeistään vuorokauden kuluttua ensioireista. Sinkkiasetaattisuihke sisältää myös sorbitolia ja glyserolia, joilla saadaan myös vähennettyä flunssan aiheuttamaa nielun turvotusta, sekä B5-vitamiinia, joka voi helpottaa infektion aiheuttamia limakalvon vaurioita. Tuote sopii yli 12-vuotiaille. Tuotetta voi käyttää korkeintaan viikon ajan altistumatta liian suurelle sinkkiannokselle.

Toisessa flunssan hoitoon tarkoitetussa suusuihkeessa on trypsiinientsyymiä, joka muodostaa nielun ja suun limakalvolle suojakalvon. Suojakalvo imee flunssan aiheuttajia sisäänsä ja estää näin virusten tarttumista nieluun. Myös tällä tuotteella on tehty ihmiskokeita, joissa on osoitettu, että tuotteen käyttäminen vähentää flunssapäiviä n. 54 % ja vähentää virusten määrää kurkussa 99 % verrattuna lumelääkkeeseen. Tämän tuotteen käytöstä on hyötyä etenkin flunssan aikana, mutta se saattaa toimia myös ennaltaehkäisevästi. Suihke sopii yli 4-vuotiaille.

Kolmas flunssasuihke on perinteisempi, nimittäin hunajasuihke. Senkin tehon pohjalla on ihmisillä tehtyjä tutkimuksia. Kun hunaja-glyserolisuihkeen käyttö aloitetaan heti oireiden ilmaannuttua, se lievittää kurkkukipua, irrottaa limaa ja estää jonkin verran viruksien ja bakteereiden toimintaa. Hunajan sisältämät kasvipolyfenolit sitoutuvat viruksiin ja torjuvat siten niiden pääsyä nielun limakalvolle. Tämänkin tuotteen käyttö siis lievittää flunssaoireita ja lyhentää taudin kestoa. Hunajasuihkeen teho varsinkin lasten yskän hoidossa on yhtä hyvä kuin eniten käytetyllä ilman reseptiä saatavalla yskänlääkkeellä. Tämä suihke sopii yli 1-vuotiaille ja myös raskaana oleville ja imettäville äideille.

Kannattaa tietenkin muistaa myös perinteiset flunssan hoitokeinot, joita ovat lepo ja oireiden lievittäminen flunssalääkkeillä, ja täydentää hoitoa tarvittaessa suu- ja kurkkusuihkeilla. Suihkeet eivät ole varsinaisesti lääkkeitä, vaan terveyttä edistäviä tuotteita. Flunssan ennaltaehkäisyssä riittävän usein tehty ja perusteellinen käsien peseminen saippuavedellä on oleellisessa asemassa. Samoin influenssarokote on erinomainen suoja influenssaa vastaan.

Minulle suositeltiin lääkinnällisten tukisukkien käyttöä, sillä jalkani ovat taipuvaiset turvotuksille ja suonikohjuille. Jalat myös kipeytyvät helposti, jos olen pitkään jalkeilla. Huomasin, että sukkia onkin saatavilla joka lähtöön. Eli riittääkö minulle polvipituiset sukat vai reisipituiset sukat? Entä mikä puristusluokka olisi valittava? Mitä eroa on tavallisten kauppojen ja apteekin sukilla?

Hyvä kysyjä,

Olet saanut oikeansuuntaisia suositteluja, sillä lääkinnälliset tukisukat ovat tärkeä osa laskimo-ongelmien ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Yleensä kuvailemasi oireilu johtuu laskimoiden heikentyneestä toiminnasta. Laskimoiden tehtävä on kuljettaa verta kudoksista takaisin kohti sydäntä. Kun jalkojen laskimot eivät toimi tehokkaasti tai pohkeiden lihastoiminta on jostain syystä vähäistä, laskimot eivät kuljeta verta sydämeen, ja veri jää laskimoihin. Tällöin paine jalkojen laskimoissa lisääntyy, laskimot laajenevat ja kudosnestettä voi alkaa tihkua laskimoiden ulkopuolelle aiheuttaen jalkojen turvotusta. Turvotuksen lisäksi pinnallisten laskimoiden laajentuminen ilmenee usein suonikohjuina. Suonikohjut voivat olla erittäin kipeitä, ja tulehtuessaan ne voivat altistaa hankalille jalkojen haavaumille. Syvemmissä laskimoissa hidastunut verenkierto altistaa myös laskimoperäisille veritulpille. Syvempien laskimoiden ongelmat eivät välttämättä näy ulkopuolelle.

Laskimovaivojen riskiä lisäävät mm. ikääntyminen, liikkumattomuus, lihavuus, tupakointi, raskaus ja perintötekijät. Laskimo-ongelmista voivat kärsiä myös työssään paljon kävelevät ja seisovat (mm. myyjät, hoitohenkilökunta, ravintolatyöntekijät, opettajat).

Oikein valitut lääkinnälliset tukisukat parantavat laskimoiden verenkiertoa, tukevat jalkoja ja vähentävät turvotusta. Tukisukkien aiheuttaman paineen tulisi olla suurimmillaan nilkan kohdalla ja laskea vähitellen kohti polvea. Siksi on tärkeää, että nilkasta ja pohkeesta otetaan mitat ennen tukisukkien valintaa, eikä sukkia valita vain kengän numeron perusteella. Apteekkimme henkilökunta on koulutettu valitsemaan oikeanlaiset tukisukat.

Tukisukkia on eri puristavuusluokkia. Lieviin oireisiin kannattaa valita kompressioluokan 1 (15-21 mmHg) tukisukat, mutta vaikeisiin laskimo-ongelmiin käytetään vähintään kompressioluokan 2 tukisukkia (23-32 mmHg). Puristusluokan 2 sukkien käyttö vaatii totuttelua, joten yleensä ensimmäisiksi sukiksi suositellaan puristusluokan 1 tukisukkia. Kompressioluokan 3 ja 4 sukat kannattaa ottaa käyttöön vain lääkärin määräyksestä. Keskustele lääkärin kanssa tukisukkien käytöstä myös, mikäli turvotus johtuu sydämen vajaatoiminnasta tai sinulla on heikko jalkojen verenkierto, diabetes tai tulehtuneita haavoja jaloissa.

Polvipituiset tukisukat ovat yleensä riittävät, koska niillä saadaan laskimopumppausta tehostava vaikutus juuri sydämestä kaikista kauimmaisiin nilkan seudun laskimoihin. Oikein valituissa polvipituisissa sukissa paine on 100% nilkoissa ja n. 70% polvien kohdalla. Reisipituiset tukisukat muodostavat n. 40% paineen vielä reisienkin laskimoihin. Apteekista ostetut polvipituiset sukat kuitenkin yleensä takaavat paineen myös reiden korkeudelle. Reisipituiset sukat ovat tarpeelliset yleensä, jos reisien alueella on suonikohjuja.

”Tavallisissa kaupoissa” myydään monenlaisia tukisukkia, joista ainakin osa on osoittautunut heikkotasoisiksi. Niistä on vaikea tietää, täyttävätkö ne lääkinnällisille tukisukille tarvittavat laatu- ja toimivuusvaatimukset. Etenkin materiaalin elastisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä liian elastinen (ja mukavalta tuntuva) materiaali saa aikaan tehottoman vaikutuksen. Monessa tukisukkapaketissa ei ole kerrottu paineen suuruutta, mikä on oleellinen tieto sukkien toimivuuden kannalta.

Hei, minulla on todettu osteoporoosi, minkä vuoksi lääkäri on suositellut minulle kalkki- ja D-vitamiinilisää. Kesällähän D-vitamiinia saa myös auringosta. Tulisiko minun ottaa silti D-vitamiinitabletti päivittäin? Entä saanko riittävästi D-vitamiinia auringosta, jos käytän aurinkovoidetta aina aurinkoisella säällä ulkoillessani, kuten minulle on suositeltu?

Hyvä kysyjä,

Vaikka aurinko on tärkeä D-vitamiinin lähde, suosittelen sinulle D-vitamiinilisää ympärivuotiseen käyttöön, koska sinulla on todettu osteoporoosi. Sinun tulisi käyttää vähintään 20 µg:n D-vitamiinilisää päivittäin vuodenajasta riippumatta. D-vitamiinin tärkein tunnettu vaikutus on nimenomaan auttaa kalsiumia imeytymään. Siksi se on erityisen tärkeä vitamiini luustoterveytesi kannalta, ja D-vitamiinilisästä on hyötyä, vaikka osteoporoosi on jo todettu.

Nykysuositus on, että myös kaikki yli 75-vuotiaat käyttävät vähintään 20µg:n D-vitamiinilisää vuoden ympäri. Myös alle 17-vuotiaille ja raskaana oleville suositellaan D-vitamiinilisää ympäri vuoden. Herkästi palaavalta iholta muodostuu vähemmän D-vitamiinia kuin aurinkoa paremmin kestävältä iholla. Lisäksi yli 70-vuotiailla D-vitamiinin tuotanto on vain 30 % nuorten D-vitamiinin tuotantokyvystä.

D-vitamiinin tarve vaihtelee kuitenkin jopa samanikäisillä yksilöittäin mm. ruoka-valion, kehonrakenteen ja ulkoilun määrän suhteen, joten apteekissa asiantuntijamme auttavat löytämään kullekin henkilölle sopivan vahvuuden. Samalla kartoitamme, saako asiakas ravinnosta tarpeeksi kalsiumia, mikä on luuston kannalta oleellinen hivenaine.

On totta, että jopa matalan suojakertoimen aurinkovoiteiden UV-suoja estää ihoa muodostamasta D-vitamiinia jopa yli 90-prosenttisesti. Riittävä D-vitamiinimäärä saadaan kuitenkin, kun aurinko paistaa suojaamattomalle kasvojen ja käsivarsien iholle 10-20 minuutin ajan päivittäin. Suomalaisille tärkein D-vitamiinin lähde on kuitenkin ravinto, ei aurinko, joten aurinkoaltistusta ei tarvita D-vitamiinin kannalta, mikäli ravinto ja/tai ravintolisä sisältää riittävästi D-vitamiinia. Sen vuoksi aurinkorasvan käyttöä ei kannata jättää sen vuoksi, että se estää… Toisaalta D-vitamiinia valmistuu iholta, vaikka aurinkoa saava ihoalue olisi pieni. Usein aurinkovoidetta ei tule levitettyä niin tehokkaasti, ettei yksikään kohta saisi aurinkoa.

Kannattaa siis käyttää aurinkovoidetta, kun oleskelee pidempään auringossa. D-vitamiinin riittävän saannin voi varmistaa ravinnolla ja/tai D-vitamiinilisällä, myös kesällä. Ihon suojaaminen palamiselta riittävän korkealla suojakertoimella varustetulla aurinkovoiteella on erittäin tehokas keino ennaltaehkäistä ihosyöpiä ja ihon ennenaikaista vanhenemista.

Hei, minulla on jo pidempään ollut yhdessä varpaan kynnessä sitkeä kynsisieni. Olen jo kokeillut siihen teepuuöljyä, Lamisil-voidetta ja Daktarin-voidetta. Mikään niistä ei ole auttanut. Lamisilia käytin ohjeen mukaan viikon ajan ja Daktarinia neljä viikkoa. Onko sinulla esittää muita vaihtoehtoja kynsisienen hoitoon ilman lääkärin määräystä?

Hei,

Kynsisieni on kiusallinen ja epämiellyttävä mutta onneksi vaaraton vaiva. Se kannattaa kuitenkin hoitaa ajoissa, sillä hoitamattomana kynsimuutokset voivat levitä. Paksuuntunut kynsi saattaa myös olla hankala leikata ja aiheuttaa mm. hiertymiä ja kynsivallintulehduksia. Kynsisienen häätö keinolla millä tahansa vaatii kärsivällisyyttä ja paljon aikaa. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan.

Kynsisieni elää kynnen sisällä, joten sen häätämiseen käytettävän tuotteenkin tulisi kulkeutua kynnen sisälle. Käyttämistäsi tuotteista vaikuttava aine ei yleensä pääse kynnen sisälle, joten todennäköisesti siksi et ole päässyt niillä kynsisienestä eroon. Lamisil- ja Daktarin-voiteet on tarkoitettu vain iholla kasvavien sienien häätöön.

Kynsisieni ilmenee kellertävänä kynnen värinä ja kynnen hapertumisena. Mikäli kynsimuutokset ovat kyntesi kärjessä pienehköllä alueella tai vain kynnen pinnalla, voisit kokeilla apteekin itsehoitopuolelta löytyvää kynsisienen paikallishoitoainetta. Itsehoitotuotteet eivät kuitenkaan toimi, jos kynsimuutokset ovat jo koko kynnessä.

Apteekin itsehoito-osastolta löydät nykyään useita tuotteita, jotka muuttavat hellävaraisesti kynnen rakennetta pehmentämällä ja kosteuttamalla kynttä. Osa niistä luo myös epäsuotuisan ympäristön kynsisienelle tai estää kynsisienen leviämistä. Itsehoitotuotteiden kynttä muuttava vaikutus voi näkyä parissakin viikossa, mutta käytön pitäisi olla säännöllistä jopa 6-12 kuukautta, jotta niiden vaikutus olisi pitkäkestoinen. Yksi itsehoitotuote (CanesPro) poikkeaa radikaalisti muista; se pehmittää kynsisienen vaurioittamat alueet voimakkaammin.  CanesPro-tuotetta käyttämällä vaurioitunut kynnen osa saadaan poistettua hellävaraisesti 2-3 viikossa, minkä jälkeen kynnenalusiho hoidetaan iholle tarkoitetulla sienilääkkeellä, jota saa myös ilman reseptiä apteekista.

Jos kynsisieni on jo koko kynnessä tai useammassa kynnessä, kynsisienen häätöön tarvitaan lääkärin määräämä sienilääke joko paikallisesti kynteen laitettuna tai suun kautta otettavina tabletteina. Tällöinkin kuurin kesto on yleensä useampi kuukausi.  Koska etenkin suun kautta otettavien sienilääkkeiden käyttöön voi liittyä sivuvaikutuksia tai haitallisia yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa, hoitava lääkäri harkitsee aina tarkkaan suun kautta otettavan sienilääkehoidon järkevyyden ja tarpeellisuuden.

Moni on saanut kynsisienen hoitamattomasta varvasvälien tai jalkapohjan sieni-infektiosta. Siksi jalkasilsa ja myös muut jalkojen infektiot kannattaa hoitaa ajoissa, ja jalkojen hyvästä hygieniasta on syytä huolehtia kunnolla. Silsasienet viihtyvät lämpimässä ja kosteassa, joten jalkojen hikoilu kannattaa minimoida ainakin kesäkuumalla ilmavilla ja puristamattomilla kengillä sekä hengittävillä sukilla. Hikoileviin jalkoihin kannattaa laittaa lampaanvillaa varpaiden väleihin ja käyttää jaloille tarkoitettua antiperspiranttia. Kynsisieni on yleisempi miehillä kuin naisilla, mikä johtuu todennäköisesti miesten harrastuksista ja töistä, joissa varpaat altistuvat hikoilulle ja iskuille. Vaurioitunut kynsi edistää kynsisienen kehittymistä. Sienitartunnan voi saada myös julkisista liikuntatiloista, saunoista ja muista vastaavista yhteistiloissa, joissa kävijän kannattaa suojata jalat kengillä tai sandaaleilla.

Hei Lauri, käytän magnesiumia suonenvetoja estämään. Pari magnesiumsitraattitablettia illalla on pitänyt lihaskrampit poissa. Minulle suositeltiin magnesiumsuihketta, jota pidetään tehokkaampana kuin tabletteja, suihke ei kuulemma ärsytä suolistoa. Mitään suolisto-oireita minulla ei ole ollut tabletteja käyttäessänikään… Hämmennyin näistä väittämistä. Mitä mieltä olet magnesiumsuihkeiden tehosta? Kannattaako mielestäsi siirtyä suihkeen käyttäjäksi?

Hyvä kysyjä,

Apteekissa törmään ainakin kerran viikossa tilanteisiin, joissa terveystuotetta on suositeltu asiakkaalle ilman faktaperäisiä argumentteja. Muun muassa magnesiumsuihketta on markkinoitu muutamien vuosien ajan lihaskramppien ehkäisyyn ja hoitoon hyvin imeytyvänä ja luonnonmukaisena magnesiumtuotteena, jonka avulla voidaan välttää mahdolliset magnesiumtablettien suolistohaitat (lähinnä laksatiiviset vaikutukset). Näille väittämille on ollut vaikea löytää luotettavia taustatietoja.

Oma tietämykseni ihon suojaavasta rakenteesta rajoittuu siihen, ettei magnesiumin kaltaisia yhdisteitä juuri kulkeudu ihosolujen välistä tai läpi verenkiertoon. Tässä valossa magnesiumlisä tulisi ottaa suun kautta, jotta siitä olisi hyötyä. En ole löytänyt luotettavaa tutkimusta, jossa olisi osoitettu, että magnesiumia todella imeytyisi ihon läpi verenkiertoon sellaisia määriä, että sillä voitaisiin hoitaa lihaskramppeja. Tämän vuoksi en voi suositella magnesiumsuihkeita ensisijaisena vaihtoehtona lihaskramppien hoitoon, vaan ensin kannattaa ehdottomasti kokeilla magnesiumtabletteja. Jos tableteista ei ole hyötyä tai ne aiheuttavat pitkäaikaista ripulia, voi magnesiumsuihkettakin toki kokeilla. Kiistämättä joillekin se on tuonut avun, mutta minulle on kunnia-asia pohjata tuotesuosittelut faktatietoihin. ”Se auttaa joillakin” ei ole faktatietoa varsinkaan, kun puhutaan ihmisen terveydestä. Yleensäkin magnesiumin teho lihaskramppien hoidossa on kiistanalaista, joten asiantuntijan pitää aina muistaa mainita myös magnesiumtabletteja suositellessa, että magnesiumia voi kokeilla lihaskramppien ennaltaehkäisyyn.

Kuulen usein terveysväittämiä minulle tuntemattomista tuotteista, joiden käytöllä väitetään saavan ihmeitä aikaan. Koska minulle entisenä tutkijana on tärkeää, että etenkin terveyteen liittyvät väittämät perustuvat faktoihin, pyrin ottamaan selvää, milloin kyse on mielestäni ”huuhaasta”. Varsinkin netissä (muuallakin kuin keskustelupalstoilla) on paljon luotettavalta tuntuvaa epätietoa, jota ei pidä pitää totena. Jotta voin vilpittömästi suositella jotain tuotetta asiakkaalleni, vähintään sen tehon ja turvallisuuden pitää olla tunnettu, mielellään peräisin kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista. Yksittäinen tutkimuskin saattaa kuitenkin olla ristiriidassa muuhun olemassa olevaan tietoon tai se saattaa olla vanhentunut, joten tarkkana saa olla, kun etsii faktoja tuotteiden takana. Yksittäinen tutkimus pitäisi aina asettaa suurempaan kokonaisuuteen. Lääkkeiden tutkimusnäyttö on aina vertaisarvioitua ja se perustuu vuosien tutkimukseen, joten niiden kohdalla en yleensä epäile, voiko niitä koskeviin väittämiin luottaa. Lääkehoitojenkin kohdalla tosin tieto muuttuu ajan mittaan, mutta vain hitain harppauksin yhteisymmärryksen hengessä.

Jätän jo ensisilmäyksellä syrjään tuotteet, joiden mainostamisessa korostetaan henkilökohtaisia kokemuksia. Vaikka lehtimainoksessa lääkäri X tai tunnettu urheilija suosittelisi tuotetta, tuotteen teho ja turvallisuus kannattaa kyseenalaistaa, jos tuotteen vaikutuksia ihmisissä ei ole pystytty luotettavasti toteamaan. Myös ”tieteelliset läpimurrot” ja ”ihmehoidot” ilman luotettavia tutkimuksia, kuuluvat listaan, joihin en luota. Samaan listaan kuuluvat tuotteet, jotka sisältävät ”patentoitua tai salaista yhdistettä” tehoa ja turvallisuutta sen enempää avaamatta.

Jyrkän ”EI”:n minulta saavat myös tuotteet, jotka lupaavat, että kaikki vaivat parantuvat tuotteella kuin silmänräpäyksessä, sillä vaivoja silmänräpäyksessä parantavia tuotteita on melko vähän, varsinkin sellaisia, jotka tehoavat kaikkiin vaivoihin. Myös tuotteet, jotka sopivat kaikille ja eivät aiheuta mitään haittavaikutuksia, kuulostavat epäilyttäviltä. Edes ”täysin luonnonmukaiset” valmisteet eivät ole aina turvallisia saatikka luotettavia. Jos uutuustuotteen markkinointiviestin tarkoitus on myydä jotain tuotetta eikä puhtaasti informoida asiakasta tuotteen vaikutuksista, herätyskelloni soivat aina, ja tarkistan viestiin liittyvän taustatutkimuksen. Tuotteen myyjällä saattaa olla kiusaus kaunistella tuotteen vaikutuksia, vaikka tutkimusnäyttö esim. valmisteen tehosta olisi niukkaa. Hyvä markkinamies myy vaikka jäätä Grönlantiin.

Suosittelen kysymään uusista terveystuotteista ja -väittämistä tehtäväänsä koulutetuilta terveydenhuollon ammattilaisilta. Samalla on hyvä varmistaa, että uusi tuote sopii yhteiskäyttöön esim. lääkkeiden kanssa.

Saan keväisin hyvin voimakkaat oireet katupölystä. Monta viikkoa menee pilalle, kun silmiä kirvelee jatkuvasti, nenä menee tukkoon ja yskittää. Parina keväänä oireilu on päättynyt antibioottikuuriin.  Miten katupölyn aiheuttamaa ärsytystä kannattaa hoitaa?

-Niiskuneiti-

Hei Niiskuneiti,

Katupöly on iso ongelma monelle kaupungissa ja taajamassa asuvalle varsinkin kuivina ja tuulisina kevätpäivinä. Katupöly aiheuttaa monelle kuvaamiasi oireita eli ärsytysreaktion silmissä, nenässä ja muissa hengitysteissä. Katupöly koostuu mm. hienojakoisesta asfaltista ja hiekasta sekä pakokaasujäämistä, ja keväällä kaiken tämän sekoituttua siitepölyihin ja maaperän mikrobeihin, oireet voivat olla hyvinkin voimakkaat, etenkin astmaa, allergiaa ja keuhkoahtaumatautia sairastavilla sekä sydänsairailla, mutta myös ihan perusterveillä. Osa katupölyn pienhiukkasista pääsee tunkeutumaan jopa keuhkorakkuloihin saakka aiheuttaen mahdollisesti hengenahdistusta ja jopa hengitystieinfektioita, joten altistusta katupölylle kannattaa minimoida. Jo alkaneisiin oireisiinkin saa toki apua apteekin itsehoitotuotteilla.

Katupölyn aiheuttamaa ärsytysreaktiota voi jonkin verran ennaltaehkäistä välttämällä pölyisiä paikkoja ja suojautumalla katupölyltä, joten:

  • Vältä liikkumista pölyisillä alueilla kuivalla säällä. Jo korttelin päässä vilkkaasti liikennöidystä kadusta on yleensä helpompi hengittää.
  • Jos pölyssä on välttämätöntä liikkua, käytä hengitys- tai nenäsuodatinta. Hengityssuojain ei sovi kaikille, joten varmista apteekista, lääkäriltä tai sairaanhoitajalta, voitko käyttää suojainta.
  • Vältä ainakin voimakasta liikuntaa katupölyn saastuttamilla alueilla.
  • Aseta hiukkassuodattimet tuloilmaventtiileihin ja ilmanvaihtokoneisiin kotona ja autossa.
  • Vältä ikkunatuuletusta, vaikka ulkona olisikin lämmintä ja aurinkoinen kevätsää.
  • Hoida ennen pölykautta nenän ja silmien limakalvot kuntoon esim. kosteuttavilla silmätipoilla ja hoitavalla nenäöljyllä.

Katupölyn aiheuttamia ärsytysoireita voi hoitaa usealla apteekin itsehoitotuotteella. Katupölystä ärsyyntyneet nenän ja silmien limakalvot kaipaavat vähintään huuhtelua ja kosteutta. Tätä varten saa apteekissa huuhtelevia ja kosteuttavia silmätippoja ja nenäsumutteita. Viime keväänä tuli markkinoille myös nenäsumute, joka kostutuksen lisäksi muodostaa nenän limakalvolle suojaavan kalvon, joka estää katupölyhiukkasten tarttumisen nenän herkälle limakalvolle. Myös nenänhuuhtelukannu on oiva apu katupölyn ärsyttämille nenän onteloille etenkin, kun kostuttaa huuhtelun jälkeen nenän limakalvon hoitavalla nenäöljyllä. Oireita voi lievittää myös allergialääkkeillä. Antihistamiinitabletit auttavat yleisoireisiin, silmätipat helpottavat silmien ärsytystä ja nenään sumutettava kortisoni lievittää nenän limakalvolle kehittynyttä ärsytysreaktiota.

Olen lähdössä lomamatkalle Intiaan. Intian matkalle suositellaan maitohappobakteerien käyttöä, etteivät mahavaivat yllätä reissussa. Maitohappobakteerituotteita näyttää olevan joka lähtöön. Mitä sinä suosittelisit? Entä kannattaako Intiaan pyytää jo Suomesta mukaan antibioottikuuri, jos ripuli yllättää matkalla?

Hyvä kysyjä,

Kysymystä matkalle sopivista maitohappobakteerivalmisteista kysytään apteekissa lähes päivittäin. Eikä ihme, sillä maitohappobakteerivalmisteita on tarjolla runsas ja monenkirjava valikoima. Ripuli on matkailijan yleisin terveysongelma, joten vaivaan kannattaa varautua jo ennen matkaa. Riski saada matkaripuli vaihtelee eri maanosien välillä, Intiassa riski on hyvin suuri. Muita suuren riskin alueita on Afrikassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa. Yleisesti lämpö ja köyhyydestä johtuva heikko elintarvikehygieniatiedon puute tekevät olosuhteet alttiiksi turistiripulin aiheuttavien bakteerien lisääntymiselle. Matkaripuli voi oikein ärhäkkäänä keskeyttää lomailun. Se kestää yleensä noin kolme vuorokautta, mutta joskus tuliaisena voi olla saada myös kotiin kannetun pitkäkestoisen vatsataudin.

Riskialueelle matkustettaessa ripulin ennaltaehkäisytoimet kannattavat. Maitohappobakteerivalmisteen käyttö paria päivää ennen matkalle lähtöä ja matkan aikana antaa suojaa matkaripulilta. Maitohappobakteerit estävät matkaripulin aiheuttavien mikrobien kasvua ja toimintaa suolistossa. Matkustelua varten on saatavilla erikoismaitohappobakteerivalmisteita, joista moneen on valittu suolistoa suojamaan useampaa bakteerikantaa peruskäyttöä isompina määrinä. Tehokkaimmaksi on osoittautunut Precosa®, joka on muista probioottivalmisteista poiketen hiivapohjainen (Saccharomyces boulardii) ja statukseltaan lääke. Lääkestatuksen vuoksi Precosa® on läpikäynyt mittavat kliiniset tutkimukset tehon ja turvallisuuden varmistamiseksi. Precosan® annoksen tuplaamalla voi hoitaa myös matkaripulin, mikäli sellainen kaikesta varotoimenpiteistä huol0imatta yllättää. Suosittelen siis tätä laajasti tutkittua Precosa®-probioottia Intiaan suunnatulle matkalle turistiripulin ehkäisyyn.

Precosa®-suojan lisäksi muut ripulin ennaltaehkäisytoimet ovat korkean riskin alueilla erittäin tärkeitä. Turistiripulin aiheuttaa yleensä ruuasta tai juomasta saatu bakteeri, joten:

  • Pese kädet saippualla aina ennen ruokailua ja aina WC:ssä käynnin jälkeen.
  • Käytä käsidesiä aina ennen ruokailua ja aina WC:ssä käynnin jälkeen.
  • Valitse ruuat ja juomat huolellisesti:
    • Älä käytä vesijohtovettä. Vesi vain pullosta!
    • Älä käytä jääpalakuutioita.
    • Älä osta ruokaa katukojuista.
    • Älä syö kananmunavalmisteita ja majoneesia.
    • Älä syö kylminä tai haaleina tarjottuja liha- ja kalatuotteita tai simpukoita, rapuja ym. mereneläimiä.
    • Vältä pakkaamattomia maitotuotteita (maito, kerma, jäätelö, voi…), kylmiä leikkeleitä ja kastikkeita ja kylmiä jälkiruokia.
    • Syö vain hedelmiä ja vihanneksia, jotka voit itse kuoria.

Matkaripulin yllättäessä:

  • Vältä rasitusta.
  • Huolehdi riittävästä nesteen saannista viilennetyllä ripulijuomalla. Jauheita tai poretabletteja ripulijuomaa varten saa apteekista usealla kauppanimellä.
  • Aloita loperamidin käyttö pakkauksen ohjeen mukaan (=Imodium®). Hiilitabletteja ei suositella.
  • Syö kevyttä, helposti sulavaa ruokaa (esim. leipää, riisiä, mehukeittoa).
  • Pidättäydy alkoholista ja kahvista sekä mausteisista ja rasvaisista ruoista.
  • Tuplaa maitohappobakteerin määrä.
  • Ota kuumeeseen kuumelääkettä.
  • Mene matkakohteessa lääkäriin, jos oireet ovat rajut, väsähdät, ripuli on verinen tai sinulle nousee korkea kuume.

Vaikka matkaripuli on yleensä bakteeriperäinen, antibioottihoitoa ei suositella rutiinihoidoksi, sillä lieväoireisen matkaripulin antibioottihoidosta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, kun antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit, joita muun muassa Kaakkois-Aasiassa esiintyy runsaasti, saattavat jäädä tällöin pitkäaikaiseksi vaivaksi ja riski vaikeahoitoiselle Clostridium difficile -ripulille kasvaa. Eli jos menet normaalille turistilomalle ja olet perusterve, sinun ei tarvitse ottaa antibioottikuuria kaiken varalta Suomesta mukaan. Sen sijaan jos matkustelet pitkiä aikoja turistialueen ulkopuolella tai kuulut lääkärin mielestä muutoin riskiryhmään (esim. diabetes, krooninen immuunipuutostila tai vaikea sydämen vajaatoiminta), kysy mahdollisesta antibiootista lääkäriltä. Tosin sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvan kannattaa myös harkita turvallisempaa matkakohdetta.

Minulle on epäselvää, kannattaako pakkasilla ulkoillessa käyttää pakkasvoidetta kasvojen iholla. Siitäkin tuntuu olevan monenlaista käsitystä. Mikä sinun kantasi on tähän asiaan? Entä mitkä ovat vinkkisi rutikuivan ja kutiavan talvi-ihon hoidossa?

– Kuivaa seuraa –

Hyvä nimimerkki,

Ihomme joutuu pakkasessa ja viimassa koetukselle muun muassa kylmyyden, lämpötilavaihtelujen ja kuivan sisäilman vuoksi. Näin ollen on tärkeää suojata iho pakkasta vastaan. Parhaan suojan ulkoiltaessa saa vaatetuksella. Mikäli osan kasvoista haluaa suojata muuten kuin vaatetuksella, lyhytaikaisen ulkoilun ajan suojaksi voi käyttää myös siihen tarkoitukseen tehtyä voidetta. Pakkasvoide tulisi laitaa jopa tuntia ennen pakkaseen menemistä, jotta se ehtii imeytyä hyvin ihoon eikä jäädy kasvoille pakkasessa. Suojavoidetta käytettäessä pitää muistaa, että se saattaa alentaa ihon tuntoherkkyyttä, mikä voi altistaa paleltumille. Siksi lämmin vaatetus on aina parempi vaihtoehto pakkasessa ja tuulessa. Kerran paleltunut iho on altis paleltumaan uudelleen. Myös huulet kannattaa suojata huulirasvalla. Aurinkoisilla talvihangilla pitää muistaa lisäksi aurinkosuojavoiteen käyttö.

Hyvällä perushoidolla iho ei säikähdä pakkasta, joten ihon kunnollinen perushoito on tärkeää ennaltaehkäisyä, ettei talvinen ihottuma pahene pakkasella. Tässä omat vinkkini:

  • Herkkäihoisten kannattaa käyttää mietoa puhdistusainetta niin kasvojen kuin koko kehon pesussa, ettei iholta lähde liikaa ihoa suojaavia rasvoja pesuveden mukana. Maito- ja öljymäiset puhdistustuotteet sopivat hyvin talvikäyttöön. Myös tavallinen perusvoide voi olla hyvä vaihtoehto erittäin kuivan talvi-ihon pesuun, jos iho ei ole hikinen tai erityisen likainen. Kuumat vesipesut ja pesusienen tai -harjan käyttö kannattaa minimoida talviaikaan.
  • Pesun jälkeen talvi-iholle levitetään ihoa tehokkaasti kosteuttavaa voidetta. Perussääntö on, että mitä kuivempi iho sitä rasvaisempi voide. Liian rasvainen voide ei ole kuitenkaan hyvä, sillä se voi sitoa ihon alle liikaa vettä, jolloin pakkasongelmat saattavat pahentua. Erittäin kuivan ja kutisevan ihon hoidossa tavallisen perusvoiteen teho ei aina ole ihanteellinen, jolloin kannattaa valita voide, joka sisältää vaurioitunutta ihoa korjaavia ainesosia. Tällöin maksimoidaan voiteen kutinaa ja tulehdusta ennaltaehkäisevä vaikutus. Voidetta kannattaa myös välillä vaihtaa, sillä pidemmän päälle iho ”väsyy” voiteisiin, jolloin pitkään käytetyn voiteen teho ei enää ole riittävä. Kysy apteekin asiantuntijoilta, millainen voide sinulle sopisi parhaiten.
  • Heti peseytymisen ja voiteen levityksen ei kannata mennä pakkaseen, ettei vesi tai voiteen imeytymättömät ainesosat jäädy pakkasessa iholle. Herkkäihoisen kannattaa levittää kasvoille kasvovoidetta myös heti, kun palaa pakkasesta lämpöiseen.
  • Talvella yövoiteen käyttö on suotavaa ja sitä voi käyttää tarvittaessa myös päivävoiteena. Oikein kuiva kasvojen iho voi kaivata tehokosteuttavaa naamiota noin kerran-pari viikossa.
  • Myös hiusten pesuun kannattaa käyttää talviaikana mieto shampoota ja kuivaan päänahkaan on hyvä tehdä iltaisin naamio perusvoiteella tai käyttää muita päänahkaa kosteuttavia tuotteita.
  • Kädet ja jalkapohjat kärsivät monesti pakkasesta eniten. Siksi ne kannattaa hoitaa käsi- ja jalkavoiteella vähintään iltaisin. Puuvillahanskat ja -sukat yöksi tehostavat voiteen vaikutusta.

Olen kuullut, että jatkuva mahansuojalääkkeen (Omeprazol Ratiopharm 40 mg) käyttö voisi aiheuttaa osteoporoosia. Pitääkö tällainen väite paikkaansa?

Hei,

Mahansuojalääke omepratsoli kuuluu ns. happopumpunsalpaajiin. Tämän ryhmän lääkkeitä käytetään mm. närästyksen ja vatsahaavan hoitoon sekä suojaamaan maha-suolikanavaa joiltakin lääkeaineilta. Happopumpunsalpaajat vähentävät mahan ja suoliston happamuutta.

Kuulemasi väite happopumpunsalpaajien yhteydestä osteoporoosiin pitää teoriatasolla paikkaansa, mutta tätä syy-yhteyttä ei ole pystytty aukottomasti osoittamaan niin, että riski voitaisiin todeta olevan jokaisella happopumpunsalpaajaa käyttävällä. Happopumpunsalpaajien pitkäaikainen käyttö on yhdistetty luun mineraalitiheyden heikkenemiseen ja lisääntyneeseen luunmurtumariskiin. Tutkimukset osoittavat, että pitkäaikaisessa käytössä happopumpunsalpaajat voivat joillakin heikentää etenkin kalsiumin ja magnesiumin imeytymistä suolistosta, mikä voi puolestaan jossain tapauksessa johtaa luunmurtumisalttiuteen. Toisaalta, kun hoitava lääkäri on tietoinen potilaansa luuston kunnosta, happopumpunsalpaajien määrääminen ei ole yleisten hoitokäytäntöjen vastaista edes osteoporoosia sairastavalle. Osteoporoosiriski on myös osittain riippuvainen happopumpunsalpaajan annoksesta, joten yleensä pitkäaikaiskäytössä käytetään mahdollisimman pientä mutta tehokasta annosta. Selvää on, että mikäli osteoporoosia sairastavan kaatumisriski on suuri, hoitavan lääkärin pitäisi harkita erityisen tarkkaan happopumpunsalpaajien käyttöä.

Jos osteoporoosiriski askarruttaa mieltäsi, ota se puheeksi seuraavalla lääkärikäynnillä. Uskon, että lääkärisi on arvioinut luustosi kunnon, mikäli hän on määrännyt sinulle omepratsolia pitkäaikaiseen käyttöön. Varmistu myös riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista. Perusterve aikuinen tarvitsee kalsiumia ravinnosta tai kalsiumlisästä n. 800 mg vuorokaudessa ja osteoporoosia sairastava 1000-1500 mg vuorokaudessa. D-vitamiinia suositellaan kaikille alle 75-vuotiaille aikuisille joko ravinnosta tai ravintolisästä 10 µg vuorokaudessa ja yli 75-vuotiaille ravinnosta saatavan D-vitamiinin lisäksi 20 µg vuorokaudessa. Voimme seuraavalla apteekkikäynnilläsi kartoittaa kalsiumin ja D-vitamiinin saantisi. Happopumpun käyttäjän kannattaa harkita myös magnesiumlisän käyttöä etenkin, jos suonenveto on yleistä, sillä vähähappoiset olosuhteet vatsassa ja suolistossa heikentävät myös magnesiumin imeytymistä.

Ostin jokin aika sitten 3 kk:n erän lääkettä. Se myytiin minulle kolmena pakettina. Lääkitykseni muuttui ja kaksi pakettia jäi kokonaan käyttämättä. Tarjosin paketteja apteekin hyvitettäväksi, mutta minulle sanottiin, ettei asiakkaan kotona olleita paketteja hyvitetä. Harmittaa heittää hyvät lääkkeet hukkaan. Miksi avaamattomia pakkauksia ei voi palauttaa?

Hyvä kysyjä,

Suomen lakien ja viranomaisohjeiden mukaan apteekin on toimitettava kaikki asiakkaan palauttamat lääkkeet vaarallisen jätteen käsittelyyn. Tämä ohjeistus koskee myös avaamattomia paketteja, joissa on vielä kestoaikaa jäljellä. Koska asiakkaan palauttamat lääkepaketit on käsiteltävä lääkejätteenä, niitä ei voi myöskään hyvittää asiakkaalle. Sen sijaan jos kyseessä on apteekin toimitusvirhe, hyvitykselle on yleensä selkeä peruste. Myös tällöin asiakkaan kotona käynyt paketti hävitetään aina lääkejätteenä.

Lääkkeiden säilytysolosuhteet ovat vakioidut koko jakeluketjun ajan (tehdas → tukkuliike → kuljetus → apteekki), jolloin apteekista myytävä tuote on dokumentoidusti säilytetty mm. kyseiselle lääkkeelle sopivassa lämpötilassa ja kosteudessa. Kun lääke on luovutettu apteekista kuluttajalle, ei voida varmistua, että lääkettä on olosuhteissa, joita kyseiseltä lääkkeeltä vaaditaan. On kaikkien asiakkaiden oikeus ja etu, että apteekista hankittujen lääkkeiden laatuun voidaan luottaa.

Joka puolella tunnutaan suositeltavan pneumokokkirokotetta. Mikä käsitys sinulla on sen tarpeellisuudesta? Entä onko pneumokokkirokote otettava joka vuosi kuten influenssarokote?

Hei,

Tänä syksynä pneumokokkirokotetietoisuus on Suomessa lisääntynyt huomattavasti, kun siitä on puhuttu paljon eri medioissa. Meiltäkin siitä kysellään päivittäin. Rokotus ehkäisee pneumokokkitaudeilta, joita ovat mm. osa vakavista keuhkokuumeista, aivokalvontulehduksista, verenmyrkytyksistä tai korvatulehduksista. Rokotus vähentää alttiutta sairastua yllä mainittuihin pneumokokin aiheuttamiin tauteihin. Rokotuksen myötä myös mikrobilääkityksen tarve vähenee monesti. Rokotus suojaa jonkin verran myös rokotetun ympärillä olevia rokottamattomia henkilöitä.

Pneumokokkirokotus on tärkeä erityisesti tietyille riskiryhmille. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijat suosittelevat rokotetta seuraaviin riskiryhmiin kuuluville:

  • Henkilöt, joilla on krooninen keuhkosairaus, krooninen sydänsairaus, diabetes, maksan vajaatoiminta, pernan vajaatoiminta tai perna poistettu, HIV-infektio tai likvorifisteli
  • Henkilöt, joilla on heikentynyt vastustuskyky sairaudesta tai lääkityksestä johtuen
  • Pysyvässä laitoshoidossa olevat
  • Yli 65-vuotiaat

Mikäli yllämainittuihin riskiryhmiin kuuluva haluaa pneumokokkirokotteen, hänen tulee itse hankkia rokoteresepti, jolla voi hankkia rokotteen apteekista omakustanteisesti. Koska pneumokokkirokotuksen on osoitettu vähentävän vakavien pneumokokkisairauksien riskiä, mielestäni se kannattaa ottaa, jos kuuluu johonkin yllä mainituista riskiryhmistä. Pneumokokkirokote kuuluu myös kansalliseen rokoteohjelmaan, jonka mukaan se annetaan kaikille 1.6.2010 jälkeen syntyneille, kaikille alle 5-vuotiaille riskiryhmiin kuuluville sekä kaikille kantasolusiirron saaneille. Kansallisessa rokotusohjelmassa pneumokokkirokote on sen saajalle maksuton.

Apteekista reseptillä hankittavia pneumokokkirokotteita on Suomessa kahdenlaisia, ns. konjugaattirokote (Prevenar 13) ja ns. polysakkaridirokote (Pneumowax). THL suosittelee ensisijaisesti konjugaattirokotetta, koska sillä on parempi teho keuhkokuumeen estossa. Lääkäri kuitenkin päättää, kumpaa rokotetta kenenkin olisi hyvä käyttää, sillä kyseiset rokotteet toimivat hieman eri tavoilla ja niillä on osittain erilainen vaikutus erityyppisiin pneumokokkitauteihin. Pääsääntöisesti kumpaakin rokotetta riittää yksi annos, joten pneumokokkirokotteita ei tarvitse ottaa joka vuosi. Vain joissakin erikoistapauksissa otetaan tehosteannos lääkärin määräämin ottovälein.

Luin taannoin lehtiartikkelin, jossa lääkäri kertoi, että kurkumiinin, resveratrolin ja seleenin käytöllä voisi torjua syöpiä. Mikä on sinun käsityksesi näiden aineiden tehosta syövän ennaltaehkäisyssä? Mihin niiden syöpiä ehkäisevä vaikutus perustuu?

– Nainen Asuntilasta –

Hyvä kysyjä,

On hyvin kiistanalaista, voidaanko jotain yksittäistä ravintolisää käyttämällä ennaltaehkäistä syöpiä. Mainitsemasi ravintolisät kurkumiini, resveratroli ja seleeni kuuluvat syövän syntyä estäviksi arveltuihin antioksidanttisiin yhdisteisiin, jotka ainakin laboratorio-olosuhteissa pidentävät keinotekoisesti kasvatettujen solujen elinikää. Näin saattaa tapahtua myös elimistössä, mutta antioksidanttien kliinisistä hyödyistä syövän ennaltaehkäisyssä ei ole selvää tieteellistä näyttöä. Vastaavaan antioksidanttilistaan voisi lisätä myös A-, E- ja C-vitamiinit sekä mm. sinkin, ubikinonin ja pyknogenolin.

Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka estävät elimistön hapetusstressiä sitoen ns. vapaita radikaaleja. Vapaita radikaaleja (mm. happi- ja typpiradikaalit) voi kehittyä liikaa muun muassa jo lievissä elimistön tulehdus- tai myrkytystiloissa, esim. tupakoinnin vaikutuksesta, ja ne voivat aiheuttaa elimistössä solutason vaurioita. Antioksidanttiset yhdisteet toimivat vapaiden radikaalien vastavaikuttajaa. Osa antioksidanttisista yhdisteistä puhdistaa soluja vapaista radikaaleista, osa puolestaan saattaa vaikuttaa radikaaleja tuhoavien elimistön omien entsyymien toimintaan. Muun muassa vapaiden radikaalien aiheuttamat solujen DNA-vauriot voivat toimia alkusysäyksenä syöville sekä muille elimistöä rappeuttaville prosesseille. Antioksidanttisista yhdisteistä etenkin A-, E- ja C-vitamiinin sekä seleenin vaikutusta syöpien syntyyn on tutkittu useissa kansainvälisissä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa ristiriitaisin tuloksin, joten lisää tutkimusta niiden tehosta syöpien ehkäisyssä pitäisi tehdä, jotta niiden käyttöä voisi suositella. Mainitsemistasi yhdisteistä ainakin resveratrolilla saattaa olla syövän syntymisen ehkäisemisessä myös muita mekanismeja kuin vapaiden radikaalien tuhoaminen.

Ravintolisien käytössä kannattaa muistaa turvalliset annokset ja mahdolliset yhteisvaikutukset lääkeaineiden kanssa. Esimerkiksi Marevan-potilaalle ei sovi mikään mainitsemistasi yhdisteistä ilman lääkärin suosittelua. Ravintolisiä pitää käyttää valmistajan ohjeiden mukaisilla annoksilla, sillä etenkin liian suurina annoksina myös mainitsemasi yhdisteet voivat olla elimistölle erittäin haitallisia. Kurkumiinia sisältävää tuotetta käytetään Intiassa mausteena myös pitkäaikaisesti, ja siellä se on todettu turvalliseksi. Sen sijaan seleenin turvallinen maksimivuorokausiannos on 0,3 mg. Eräässä kokeessa 1 g resveratrolia vuorokaudessa aiheutti koehenkilöille maha-suolikanavaan kohdistuvia haittoja, mutta maksimivuorokausiannosta tälle yhdisteelle en löytänyt. Suun kautta otettuna sen on osoitettu hajoavan muiksi yhdisteiksi välittömästi imeytymisen jälkeen, joten hyvät ja huonot vaikutukset jäänevät suolistotasolle.

Muistutan vielä, että käyttämällämme ruokavaliolla ja muilla elintavoillamme on selvä yhteys moniin syöpiin. Esimerkiksi liiallinen energian saanti, lihavuus ja runsas alkoholin käyttö lisäävät syöpäriskiä. Samoin runsas prosessoitujen lihatuotteiden (mm. makkarat ja leikkeleet) käyttäminen on yhteydessä etenkin suolistosyöpiin. Runsas ravintokuitujen käyttö ja liikunnallinen aktiivisuus puolestaan vähentävät syöpäriskiä. Pahin yksittäinen syöpiä aiheuttava elämäntapatekijä on tupakointi. Syövän syntyminen on kuitenkin yleensä monen tekijän summa.

Olen kuullut, että jotkut apteekissakin myytävät täishampoot eivät tehoa enää täihin, koska täit ovat tulleet niille vastustuskykyisiksi. Pitääkö tällainen väite paikkaansa? Miksi myytte tuotetta, joka ei tehoa täihin? Entä miten tehokkaita täitartuntoja ennaltaehkäisevät tuotteet ovat? Perheessäni on ollut vuoden aikana jo kaksi täiepisodia, joten kaikki neuvot niiden ennaltaehkäisemiseksi ovat tervetulleita!

Hyvä kysyjä,

Päätäit muodostavat lähes joka syksy kiusallisen riesan tai vähintään pienimuotoisen paniikin etenkin lapsiperheissä. Niiden häätöön on edelleen toimivat hoidot, ja en ole apteekkityössäni itse törmännyt vielä täishampoille vastustuskykyiseen täikantaan. Yleensä ”vastustuskyky” johtuu siitä, että häätöä ei ole tehty ohjeiden mukaisesti.

Täit leviävät etupäässä päiväkodeissa ja kouluissa aiheuttaen ajoittaisia ”täiepidemioita”. Tartunnasta ei ole mitään vaaraa ihmiselle, vaan se ilmenee lähinnä epämiellyttävänä kutinana hiuspohjassa. Täit leviävät usein päähineiden välityksellä, esim. vaatenaulakoissa. Ihmisestä toiseen ne siirtyvät vain läheisessä kanssakäymisessä, esim. lasten leikeissä. Paras täitartuntaa ennaltaehkäisevä keino on laittaa päähineet yhteisnaulakossa erilleen muiden päähineistä (esim. takin hihaan) ja välttää hiusharjan lainaamista toiselta henkilöltä. Täitartuntoja voi ehkäistä myös apteekista saatavalla pajunkuorishampoolla tai hiussuihkeella, jota voi sumuttaa hiuksiin ja päähineisiin. Ennaltaehkäisevien tuotteiden tehosta ei ole tehty tarkempia tutkimuksia, mutta näiden tuotteiden on osoitettu tekevän hiukset täille epämiellyttävämmäksi paikaksi oleskella. Moni niitä käyttänyt on välttänyt täitartunnan. Tartuntojen ennaltaehkäisyssä on tärkeää myös suhtautua vakavasti koulusta tai päiväkodista tulevaan tiedotteeseen täitartunnasta ja tarkistaa oman perheen tilanne, vaikka kutinaoireita ei omassa perheessä olisikaan.

Täitartunnan toteaminen voi olla joskus vaikeaa, sillä osa tartunnan saaneista voi olla oireettomia. Parhaiten hiuksista erottuvat vaaleat, mannaryynimäiset saivareet eli täin munat, jotka kiinnittyvät tiukasti hiuksiin. Varma merkki täitartunnasta on hiuksista, läheltä päänahkaa, löytyvät saivareet. Varsinainen elävä täi on hankalampi löytää, mutta se saattaa kutinan lisäksi jättää pieniä punaisia puremajälkiä päänahkaan. Elävä täikin voidaan kuitenkin havaita kampaamalla hiukset hyvässä valaistuksessa päänahasta latvoihin saakka pienissä erissä tiheällä täikammalla valkoisen pyyhkeen tai paperin päällä.

Täiden häätöön on Suomen markkinoilla kahdenlaisia edelleen hyvin toimivia täishampoita; toiset sisältävät hyönteismyrkkyä (permetiini ja malationi) ja toiset lähinnä silikoniyhdisteitä. Lääkeainetta sisältävät täishampoot tappavat elävät täit lamaten niiden hermoston toiminnan. Silikoniyhdisteitä sisältävät tuotteet puolestaan estävät veden haihtumisen täin elimistöstä, mikä lopulta tappaa täin. Molemmilla tavoilla päästään täiongelmasta tehokkaasti eroon. Muiltakin asiakkailta kuulemieni tarinoiden mukaan permetiinille olisi kehittynyt vastustuskykyisiä täikantoja. En ole kuitenkaan käytännön apteekkityössä törmännyt tällaiseen ongelmaan Suomessa. Siksi myös permetiiniä sisältävien lääkeshampoiden käyttäminen ja myyminen on edelleen aiheellista.

Täiden häätöhoidossa on monta vaihetta, joista yhdestäkin lipsuminen voi aiheuttaa hoidon epäonnistumisen. Ensinnäkin on erittäin tärkeää, että shampookäsittely toistetaan 7-10 vuorokauden kuluttua ensimmäisestä käsittelystä, sillä shampoiden teho saivareisiin on yleensä heikko ja saivareet kuoriutuvat juuri kymmenen päivän kuluttua muninnasta. Yhtä tärkeää on, että pesukertojen välillä hiukset kammataan vähintään joka toinen päivä tiheällä täikammalla. Kampa tulisi pestä kuumalla vedellä jokaisen vedon jälkeen, ja täilöydön jälkeen sen voi upottaa yli 60 °C:een veteen tai käsitellä täishampoolla. Myös päähineet ja vuodevaatteet tulee pestä 60 °C:een pesuohjelmalla. Pesua kestämättömät vaatteet ja esineet voi laittaa yöksi pakastimeen tai noin viikoksi suljettuun muovipussiin. Mielestäni on viisasta, että koko perheen hiukset käsitellään samanaikaisesti, vaikka tartunta olisi vain osalla perheenjäsenistä. Mikäli yllä kuvattu itsehoito on suoritettu huolellisesti, eikä se ole auttanut, on syytä mennä lääkäriin. Pahimmissa tapauksissa lääkäri voi määrätä suun kautta otettavan reseptilääkkeen, joka tehoaa hyvin päätäihin.

Sain vuosia sitten lääkäriltä suonenvetoon Crampiton-lääkettä, joka oli erittäin toimiva lääke. Nyt harmikseni sain tietää, että sitä ei enää ole markkinoilla. Miksi ihmeessä? Entä onko mitään muuta vastaavaa tuotetta, jolla saisin yöllistä suonenvetoa hillittyä? Olen 67-vuotias nainen, ja minulla ei ole muita jatkuvasti otettavia lääkkeitä kuin Losatrix Comp verenpaineen hoitoon ja Nexium närästykseen.

Hyvä kysyjä,

Moni muukin asiakkaamme on harmitellut Crampitonin poistumista markkinoilta, sillä sitä on pidetty tehokkaana suonenvetolääkkeenä. Crampiton sisälsi lihaksia rentouttavaa meprobamaattia ja lihaskouristuksia lievittävää kiniiniä. Näistä meprobamaatti voi suotuisten lihasvaikutusten ohella aiheuttaa vakavia keskushermostoperäisiä haittavaikutuksia, minkä vuoksi lääkkeen myynti Suomessa ja koko Euroopassa päätettiin turvallisuussyistä lopettaa noin kaksi vuotta sitten. Meprobamaatti voi lisäksi aiheuttaa vakavan lääkeriippuvuuden, minkä vuoksi lääkkeenkäyttäjä monesti lisäsi lääkeannoksia. Isot annokset ja Crampitonin käyttäjien korkeahko ikä puolestaan lisäsivät riskiä saada vakavia haittavaikutuksia. Suonenvetoon ei ole tällä hetkellä vastaavaa lääkettä saatavilla.

Suonenveto on yleinen ilmiö etenkin yli 60-vuotiailla ja aktiiviliikkujilla. Suonenvedossa lihas supistuu äkillisesti, mistä aiheutuu usein voimakasta lihaskipua. Yleisimmin suonenveto tulee pohkeiden, takareiden tai jalkaterän lihaksiin. Kipu menee yleensä nopeasti ohi, mutta voimakkaan suonenvedon jälkeen lihas voi olla arkana jopa muutaman tunnin ajan. Ilman rasitusta syntyvään suonenvetoon ei yleensä löydy mitään erityistä syytä, joten suonenvedon hoitaminen ja ehkäisy vaatii lähes aina kokeiluja. Taustalla voi olla esimerkiksi liian vähäinen juominen hellesäällä tai erittäin niukkasuolainen ruokavalio. Alkoholin käyttö illalla saattaa myös altistaa yölliselle suonenvedolle. Huomisin myös, että käytössäsi oleva verenpainelääke, joka sisältää nesteenpoistolääkettä, voi joissakin tapauksissa altistaa suonenvedolle. Otapa siis suonenveto puheeksi lääkärisi kanssa seuraavalla käyntikerralla.

Kun suonenveto yllättää, kramppaavaa lihasta kannattaa venyttää. Kramppi menee yleensä sillä ohi. Suonenvetoja voi ennaltaehkäistä huolehtimalla riittävästä nesteen nauttimisesta. Ikääntyvän pitäisi juoda nesteitä 1-1,5 litraa päivässä, joten hyvä keino tämän turvaamiseksi on laittaa aamulla jääkaappiin 1,5 litran kannu vettä. Kannun pitäisi olla tyhjänä illalla. Monet saavat apua lihaskramppeihin myös käyttämällä päivittäin magnesiumia joko tabletteina tai suihkeena. Sinun kohdallasi jatkuva Nexiumin käyttö saattaa altistaa magnesiumvajaukselle. Jollekin auttaa ennaltaehkäisevästi myös, jos venyttelee illalla juuri ennen nukkumaanmenoa pohkeet ja takareiden, joihin suonenveto yleensä tulee. Toiset saavat apua myös yöllä käytettävistä unisukista tai villasukista. Jos nämä neuvot eivät toimi, voit kokeilla myös tukisukkia. Tukisukkia pitäisi käyttää päiväsaikaan.

Olen 21-vuotias nainen. Ongelmanani on kiusallisen voimakas hikoilu. Kainaloni ovat jatkuvasti märät, vaikka en olisi ollenkaan rasittunut tai vaikka ei olisi kuuma ilma. Myös käteni ja jalkani saattavat hikoilla. Onko sinulla vinkkejä hikoilun hillitsemiseksi? Onko olemassa jotain hikoilua estävää lääkettä?

– Rexona lady –

Hei Rexona lady,

Voimakas hikoilu on kiusallinen vaiva ja se saattaa joskus haitata jopa sosiaalista kanssakäymistä. Hikoilu on elimistön luonnollinen keino luovuttaa kehon lämpöä haihduttamalla vettä. Voimakkaan hikoilun taustalla onkin yleensä lämpö ja kehon fyysinen rasitus. Hikoilua voivat kuitenkin aiheuttaa myös tahdosta riippumattomat hermostoon vaikuttavat tekijät, tunnereaktiot (esim. pelko, jännitys tai stressi) tai aineenvaihdunnan muutokset (esim. kilpirauhasen liikatoiminta tai vaihdevuodet). Joskus liikahikoilun taustalla voivat olla myös lääkkeet (esim. masennuslääkkeet). Yli 40-vuotialla naisilla voimakkaan hikoilun taustalla voi puolestaan olla vaihdevuosioireet. Hikoilun määrä on hyvin yksilöllistä; hikirauhasten lukumäärä, koko ja toiminta-aktiivisuus vaihtelevat yksilöllisesti. Liikahikoilu voi olla myös perinnöllistä.

Minulla ei ole antaa voimakkaaseen hikoiluun mitään hokkuspokkuskonstia. Hikoilun hillitsemiseen suosittelen antiperspirantteja. Niiden sisältämät alumiinisuolat yhdessä elimistön omien solujen kanssa turvottavat hikirauhasen tiehyen tukkoon, jolloin hiki ei pääse ihon pintaan. Törmään apteekissa usein asiakkaan pelkoon, että antiperspiranteissa oleva alumiini olisi haitallista elimistölle. Luotettavien tutkimusten mukaan alumiinia kulkeutuu kuitenkin antiperspirantista verenkiertoon huomattavasti vähemmän kuin sitä saa päivän aikana ravinnon mukana, joten pelko on tämänhetkisen tiedon pohjalta mielestäni aiheeton.

Apteekista on saatavilla herkälle iholle alkoholittomia antiperspirantteja, jotka ovat koostumukseltaan ihoystävällisiä. Kainalon alueelle, käsille ja jaloille on omat tuotteensa. Antiperspiranttia käytetään aluksi muutaman viikon ajan kerran päivässä iltaisin. Jatkuvassa käytössä 1-3 kertaa viikossa on sopiva antiperspirantin käyttötiheys. Erityisesti liikahikoilusta kärsivän kannattaa huolehtia myös hyvästä hygieniasta. Hiki ei nimittäin itsessään haise, vaan hien haju muodostuu iholla olevien bakteerien hajottaessa hikeä. Useimmassa apteekin antiperspirantissa on myös deodorantti, mikä vähentää hienhajua. Jalkojen hikoilussa kannattaa kiinnittää huomiota myös kenkien ja sukkien hengittävyyteen.

Jos hikoiluoireet häiritsevät voimakkaasti elämääsi antiperspirantin käytöstä huolimatta, suosittelen, että otat asian puheeksi lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa. Liikahikoiluun voidaan tarvittaessa kokeilla lääkärin määräämänä myös joitakin reseptilääkkeitä, ja kaikkein pahimmissa tapauksissa lääkäri voi suorittaa toimenpiteitä, jotka hillitsevät hikoilua.

Minua kiinnostaisi tietää, millaisia vaihtoehtoja apteekissa on kaljuuntumisen ehkäisyyn. Netistä löytyy monenmoista hoitokeinoa, mutta mikä oikeasti auttaa tällaista vasta viisikymppistä miestä, jolla otsan hiukset karkaavat uhkaavasti yhä ylemmäs ja päälaenkin hiusmäärä on alkanut pikkuhiljaa vähetä? Peruukkiko tässä tulisi hankkia…

– Hiusten halkoja –

Hyvä Hiusten halkoja,

Kuvailemasi tilanne on tyypillistä miestyypin kaljuuntumista, joka yleensä alkaa juuri ohimoilta ja etenee päälaelle jättäen korvanpäälliset ja takaraivon rauhaan. Se on usein perinnöllistä, ja sen saa aikaiseksi mieshormoni testosteroni. Monella perinnöllinen kaljuuntuminen alkaa jo 20-vuotiaana, etenemisnopeus vaihtelee yksilöittäin. Kuitenkin suurin osa 40–65-vuotiaista suomalaisista miehistä on ainakin jossain määrin kaljuuntuneita. Hormonaalinen hiustenlähtö on yhtälailla myös naisia kiusaava vaiva.

Jokainen voi ennaltaehkäistä kaljuuntumista riittävällä hiustenpesulla. Epäpuhtaaseen päänahkaan voi nimittäin muodostua pieni tulehdustila, mikä puolestaan voi edistää hiusten irtoamista. Kaljuuntuvan olisikin hyvä pestä hiukset päivittäin tai ainakin joka toinen päivä, ja hiustenpesuun kannattaa käyttää 1-2 kertaa viikossa apteekista saatavaa ketokonatsolishampoota (esim. Nizoral®) tai muuta hilseshampoota. Tulehtunutta päänahan ihoa voi tarvittaessa hoitaa myös kortisoniliuoksella. Toinen tehokas hiusten irtoamista vähentävä lääke niin naisilla kuin miehillä on päänahkaan laitettava minoksidiililiuos (Rogaine®). Sitä käyttämällä hormonaalinen kaljuuntuminen voidaan saada kuriin, ja hiusmäärä voi jopa lisääntyä, jos käyttö aloitetaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Minoksidiililiuosta pitää kuitenkin käyttää jatkuvasti, jotta hiustenlähtö ei alkaisi uudestaan. Tämän lääkeliuoksen teho huomataan yleensä vasta parin kuukauden kuluttua käytön aloittamisesta. Myös eturauhasen liikakasvuun käytettävistä lääkkeistä finasteridi, joka estää testosteronin vaikutuksia, auttaa joillakin myös kaljuuntumisongelmassa.

Hiustenlähtöä voi aiheuttaa myös muut kuin perinnölliset seikat, kuten tilapäiset muutokset esim. ruokavaliossa, stressi tai raskaus. Myös tällaiseen tilapäiseen hiustenlähtöön kehitettyjä valmisteita kannattaa kokeilla ja kysyä niitä apteekista. Valikoimasta löytyy useita eri valmisteita. Apteekista on saatavilla mm. ravintolisiä, joiden sisältämät vitamiinit, aminohapot, kivennäisaineet ja rasvahapot voivat lisätä hiusterveyttä. Nämä tuotteet voivat vahvistaa hiusjuuria, jolloin myös hiustenlähtö on epätodennäköisempää. Tutkimustulokset näiden ravintolisien tehosta hiustenlähtöön ovat ristiriitaisia, vaikkakin moni tuntuu saavan niistä apua hiusongelmiinsa. Yli nelikymppisille naisille voin suositella fytokofeiinia sisältäviä Plantur39-sarjan hiustenhoitotuotteita, joiden on todettu vähentävän hormonaalista hiustenlähtöä.

Voisitko käsitellä Ylöjärven Uutisten kysymyspalstallasi tuoksuyliherkkyyttä? Itselle monet ympäristön hajut aiheuttavat niin voimakkaan reaktion, että saatan olla petipotilaana vuorokauden ajan, jos altistun esimerkiksi voimakkaalle hajuveden hajulle tai tupakan hajulle. Tämän vuoksi joudun jättämään monet julkiset tilaisuudet väliin. Minulla on sellainen käsitys, että monet eivät tule ajatelleeksi, että hajusteet voivat aiheuttaa jollekulle toiselle elämää rajoittavan yliherkkyysreaktion.

– Hajuherkkä nainen –

Hei,

Tuoksuyliherkkyys sopii mainiosti tämän viikon aiheeksi, sillä vietämme juuri allergiaviikkoa. Tuoksuyliherkkyys on yleinen mutta monessa tilanteessa hämmennystä aiheuttava vaiva, jota todetaan jostain syystä etenkin naisilla. Tuoksuyliherkkyys tarkoittaa nimensä mukaisesti tuoksujen ja hajujen aiheuttamia elimellisiä oireita. Oireet voivat olla hyvin moninaisia, mm. nuhaa, päänsärkyä, iho- ja silmäoireita, hengenahdistusta, sydämentykytystä, uupumusta ja pahoinvointia. Oireet helpottavat hajuttomassa ympäristössä, mutta ne saattavat kestää parikin päivää altistuksen jälkeen. Talvipakkasilla oireet ovat yleensä voimakkaampia.

Yleensä tuoksuyliherkkä ei oireile vain yhdestä tietystä tuoksusta. Useimmat saavat pahimmat oireet hajuvesistä ja partavesistä, mutta myös hien, homeen, painomusteen, joidenkin ruoka-aineiden tai tupakan haju voi laukaista oireilun. Luonnontuoksut aiheuttavat oireita harvemmin. Varsinaisesta allergiasta tuoksuille ja hajuille ei kuitenkaan ole kyse, eikä tuoksuyliherkän hajuaisti ole tavallista herkempi, vaan taipumuksen saaneilta puuttuu ominaisuus tottua tuoksuihin. Tuoksuyliherkkyyden syntymekanismi on kuitenkin monelta osin tuntematon. Tällä hetkellä tiedetään, että monesti taustalla on aikaisemmin tapahtunut voimakas altistuminen kemikaaleille tai esim. sisäilman homeille ja mikrobeille. Taipumus voi olla myös perinnöllinen.

Koska tuoksuyliherkkyyden syntymekanismista on vain niukasti tietoa, tuoksuyliherkkyyteen ei ole olemassa hoitavaa täsmälääkettä. Vain oireita voidaan hoitaa. Yleensä käytössä on päänsärkylääke, kortisonisumute nenään ja joillakin antihistamiinitabletit. Jotkut ovat saaneet apua myös siedätyshoidosta. Kuitenkin ainoa toimiva hoitokeino on voimakkaiden hajujen välttäminen, mutta täysin tuoksuttoman ympäristön vaaliminen on tietenkin mahdottomuus. Yliherkän ja myös hänen läheisten kannattaa valita hajusteettomia tuotteita ihon hoitoon, puhdistukseen ja muuhun hygieniaan. Tällaisia tuoksuyliherkille sopivia tuotteita on saatavilla muun muassa apteekeista.

Tuoksuyliherkkyys voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen työssä, kotona, koulussa ja vapaa-ajalla, joten kanssaihmisiltä tarvitaan ymmärrystä ja hienotunteisuutta tuoksuyliherkkää kohtaan. Yliherkän kannattaakin ottaa asia puheeksi kotona ja työpaikalla. Kun olemme itse tottuneet hajuvetemme hajuun, saatamme käyttää sitä ajattelemattamme suuria määriä. Myös meidän asiakaspalvelussa työskentelevien pitäisi huomioida hajusteita käyttäessämme, että asiakaskunnassamme saattaa olla tuoksuyliherkkiä, jotka voivat saada invalidisoivan reaktion tuoksuistamme. Samoin kaikkien tupakoivien kannattaa pitää mielessä tuoksuyliherkät, kun sytyttävät tupakan julkisilla paikoilla.

Olen tottunut tuomaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi noin kerran vuodessa lääkekaappia siivotessani. Olen tuonut vanhentuneet lääkkeet teille muovipussissa, yleensä alkuperäisissä pahvipakkauksissa. Viimeksi vein lääkejätteen toiseen apteekkiin, jossa minulle annettiin paperi, jossa selvitettiin, miten lääkejäte toimitetaan ”oikeaoppisesti” apteekkiin. Esimerkiksi tabletit ja kapselit olisi pitänyt koota irrallisina yhteen pussiin. Teille on aina käynyt, että tuon vain pussin lääkkeitä purkkineen kassalle. Miksi asiakkaan pitäisi lajitella jätteet, kun eihän meillä ole siihen ammattitaitoa?

– Ihmettelijä –

Hyvä nimimerkki,

Hienoa, että olet tuonut vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäviksi. Näin vähennetään lääkkeiden aiheuttamaa haitallista kuormaa luonnolle. Lisäksi käyttämättä jääneet ja vanhentuneet lääkkeet ovat riski lapsille ja kotieläimille. Ne voivat myös aiheuttaa sekaannuksen vaaran. Kaikki apteekkiin palautetut asiakkaan kotona käyneet lääkkeet toimitetaan apteekista eteenpäin lääkejätteenä poltettavaksi Riihimäellä sijaitsevalle Ekokemille.

Apteekkien käytännöt lääkejätteiden vastaanottamisessa vaihtelevat. Käytäntöihin vaikuttavat kunkin kunnan jätteenkuljetuksen ohjeistukset mutta myös apteekin resurssit. Käytännössä apteekin henkilökunta tekee lääkejätteen esikäsittelyn apteekissa, mikäli asiakas ei ole sitä tehnyt.

Meillä on muutama ehdoton sääntö lääkejätteen palauttajalle:

  • Ruiskut ja neulat pitää palauttaa suljetussa astiassa (esim. suljetussa hillopurkissa), jotta ne eivät aiheuta vaaraa henkilökunnallemme. Irtonaisia ruiskuja ja neuloja emme ota lainkaan vastaan!
  • Elohopeakuumemittarit pitää palauttaa suljetussa astiassa.

Asiakas kuitenkin voi tehdä kotona samat asiat lääkejätteelle, mitä me teemme apteekissa:

  • Lääkejätteestä poistetaan kaikki henkilökohtaisia tietoja sisältävät merkinnät.
  • Tabletit, kapselit, voiteet ja nestemäiset lääkkeet palautetaan ilman pahvipakkauksia. Ei siis tarvitse koota kaikkia tabletteja ja kapseleita irrallisina yhteen pussiin.
  • Lääkejätteestä erotellaan jodia ja bromia sisältävät tuotteet (esim. Betadine, Bisolvon ja Jodix), sillä ne aiheuttavat ongelmia lääkejätteen jatkokäsittelyssä.
  • Elohopeaa sisältävät kuumemittarit erotellaan muusta jätteestä.
  • Ruiskut ja neulat palautetaan eroteltuna muusta jätteestä läpäisemättömässä purkissa.
  • Apteekkiin ei palauteta elintarvikkeita (esim. vitamiinitabletit, kalaöljykapselit ja maitohappobakteerit) eikä kosmetiikkaa. Myös paristokäyttöisiä kuumemittareita ei palauteta apteekkiin.

Huomasin lääkekaappia siivotessani, että kaapin perälle oli jäänyt Avodart-paketti, joka oli päässyt vanhenemaan. Voiko vanhentuneita Avodart-kapseleita käyttää?

– Mies 62 v. –

Hei,

Harmi, että lääkkeesi ovat päässeet vanhenemaan. Lääkkeitä ei pidä käyttää vanhenemispäivän jälkeen; lääkkeiden viimeinen käyttöpäivä on ehdoton. Kehotankin sinua tuomaan vanhentuneet kapselit apteekkiin hävitettäväksi. Lääkkeillä ei ole ”parasta ennen”-päiväystä kuten monilla elintarvikkeilla, vaan ”viimeinen käyttöpäivä” tarkoittaa, että lääke on todella mennyt vanhaksi. Vanhentuneen lääkkeen teho heikkenee vanhenemispäivän jälkeen, ja jotkin vanhentuneet lääkkeet voivat olla myös terveydelle haitallisia. Myös lääkkeen säilytysolosuhteet vaikuttavat siihen, miten se on säilynyt viimeiseen käyttöpäivään asti. Siksi kannattaa noudattaa lääkepakkauksessa olevia ja apteekissa kerrottuja säilytysohjeita. Lääkejätettä voi vähentää ottamalla uusia lääkkeitä aluksi pienempi paketti siltä varalta, että lääke ei sovikaan.

Mikä neuvoksi halkeileviin ja todella kipeisiin suupieliini? Huuleni ovat muutoin hyvässä kunnossa ja käytän apteekin huulirasvaa useasti päivän aikana. Eli ei ainakaan pitäisi olla liian kuivat suupielet… Silti minusta tuntuu, että jatkuvasti jompikumpi tai molemmat suupielet ovat auki. Olen hoitanut halkeamia Bepanthen-voiteella ja B-vitamiinilisällä, ja ne rauhoittavat tilanteen hetkeksi, mutta oireet palaavat tuon tuosta. Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen, että saisin suupieleni kuntoon.

– Nainen 55 v. –

Hyvä nimimerkki,

Aikuisen halkeilevat suupielet johtuvat usein enemminkin suun seudun ihon liiallisesta kosteudesta kuin sen kuivuudesta. Sylki näet saa aikaan suupielten poimuissa kosteat olosuhteet, mikä puolestaan tekee suupielten ihosta otollisen kasvupaikan ihon bakteerien ja hiivasienien lisääntymiselle aiheuttaen pienen ihotulehduksen suupielissä. Yleisin syy aikuisen suupielten halkeiluun on lievä hiiva- tai bakteeritulehdus. Suupielet eivät pääse paranemaan, kun poimuissa on jatkuva tulehdus. Tämä saa aikaan suupielissä sitkeästi pysyttelevän kipeän haavauman.

Halkeileviin suupieliin auttaa monesti lääkevoide, joka estää bakteereiden ja hiivojen lisääntymistä ja joka sisältää lisäksi mietoa kortisonia. Kun voidetta käyttää 3-4 kertaa vuorokaudessa hyvin puhdistetulle ja kuivatulle suupielten iholle viikon ajan, hoidettu iho rauhoittuu yleensä muutamassa päivässä. Suupielten ihon puhdistukseen kannattaa käyttää hieman hapanta ihon puhdistusainetta (pH 3-5). Mikäli suupielten halkeamat eivät parane näillä neuvoilla parissa viikossa, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Etenkin lapsilla ja nuorilla suupielten ihottuman taustalla voi olla myös atooppinen ihottuma tai allergia, jolloin sieni- tai bakteerivoide ei ole hyvä hoitovaihtoehto. Joskus suupielten halkeilu voi johtua myös hammastahnan vaahtoaineesta, natriumlauryylisulfaatista, jolloin hammastahnan vaihto vaahtoamattomaan tahnaan voi auttaa.

Suupielten haavaumat eivät johdu kuin poikkeustapaukissa ravitsemuksesta, esim. B- tai C-vitamiinin puutteesta, joten vitamiinilisiä ei yleensä tarvita suupielten halkeamien hoitoon. Myös hyvin rasvaiset voiteet, kuten Bepanthen-voide, voivat pahentaa halkeilevien suupielten oireita, sillä ne pitävät suupielten poimut kosteina. Myös huulirasvoja kannattaa käyttää kohtuudella. Haavaumien ennaltaehkäisevänä hoitona suupielten iho kannattaa pitää kuivana ja puhtaana.

Tuttavani käyttää flunssan ehkäisyyn sinkkiä ja C-vitamiinia. Hän suositteli niitä minullekin, koska olin viime keväänä jatkuvasti flunssassa. Mitä mieltä olet sinkin ja C-vitamiinin käytöstä flunssan torjunnassa? Onko tutkittua tietoa, auttavatko ne oikeasti pitämään flunssan poissa? Netistä löytyi liian monta mielipidettä…

– Stoppi flunssalle –

Hyvä nimimerkki,

Flunssa eli nuhakuume on yleisin ihmisiä vaivaava sairaus. Sen saa aikaiseksi sadat erilaiset virukset, yleisimmin rinovirukset. Useat käyttävät sinkkiä ja C-vitamiinia ehkäisemään nuhakuumetta, niin kuin itsekin olet huomannut. Näille aineille on myös nuhakuumeeseen liittyvät EU:n hyväksymät terveysväittämät, jonka mukaan ne vahvistavat vastustuskykyä. Lisäksi C-vitamiinille hyväksytyn terveysväittämän mukaan C-vitamiinillä voidaan vähentää väsymystä ja uupumusta. Tällöin sinkkiä ja C-vitamiinia voidaan markkinoida vastustuskyvyn tueksi. Terveysväittämät perustuvat osittain tutkittuun tietoon, mutta jotkut terveysväittämät voivat olla myös yleisesti todettuja väitteitä, joita ei ole tieteellisesti todistettu. Tutkimustietoa sinkin ja C-vitamiinin käytöstä nuhakuumeen ennaltaehkäisyssä on melko runsaasti, ja tieto on osittain ristiriitaista. Tämänhetkisen tiedon mukaan sekä sinkki että C-vitamiini paremminkin lyhentävät jo alkaneen nuhakuumeen kestoa ja mahdollisesti lievittävät flunssan oireita kuin ennaltaehkäisevät nuhakuumeen kehittymistä. Joidenkin tutkimusten mukaan C-vitamiini ehkäisee myös nuhakuumeen syntymistä etenkin aktiivisesti urheilevilla. Etenkin flunssakautena sinkkiä ja C-vitamiinia voi halutessaan käyttää ravintolisänä, mikäli kokee saavansa niitä liian vähän ravinnosta. Moni kokee niiden auttavan myös flunssan ehkäisemisessä, vaikka tutkimusnäyttö niiden tehosta on ristiriitaista. Etenkään sinkkiä ei kuitenkaan kannata käyttää jatkuvasti saantisuosituksia suurempina annoksina mahdollisen myrkytysvaaran vuoksi.

Huomasin jostain terveyslehdestä, että lapsen yskään olisi hyvä käyttää hunajaa yskänlääkkeen sijaan. Mihin hunajan vaikutus yskän hoidossa perustuu?

– Maija Mehiläinen –

Hei Maija Mehiläinen,

Hunaja lasten yskänhoidossa on ollut runsaasti esillä eri medioissa tämän syksyn aikana, sillä hunaja lisättiin kesällä ns. käyväksi hoidoksi lasten virusperäiseen yskään. Hunajan on todettu helpottavan yli yksivuotiaiden lasten yöllistä yskää hengitystieinfektion aikana. Muutamassa tutkimuksessa lasten vanhemmat ovat kuvailleet lasten yöllisten yskäoireiden lievittyneen illalla annetun hunaja-annoksen jälkeen jopa yhtä tehokkaasti kuin yskänlääkkeen oton jälkeen. Hunaja on hyvä vaihtoehto lapsen yskän hoidoksi myös siksi, että sen lyhytaikainen käyttö ei yleensä aiheuta haittavaikutuksia. Varsinaiset yskänlääkkeet voivat aiheuttaa lapsille haittavaikutuksia, ja siksi lääkärit määräävät niitä lapsille yhä harvemmin. Noin teelusikallinen hunajaa kannattaa antaa yskivälle lapselle puolisen tuntia ennen nukkumaanmenoa. Hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille, sillä hunaja saattaa sisältää botuliinibakteereita, jotka saattavat aiheuttaa sairastumisen alle 1-vuotiaille.

Hunajan yskää hoitavasta mekanismista ei ole vielä tarkkaa tietoa. Yskän hoidossa hunaja auttaa todennäköisesti siksi, että sen sisältämä suuri sokeripitoisuus voi rauhoittaa nielun yskärefleksiä. On myös esitetty, että hunajan makeat aineet mahdollisesti lisäävät nielussa liman eritystä ja edistäisivät siten myös liman poistumista. Joidenkin tietojen mukaan hunaja sisältää ainesosia, jotka estävät bakteerien ja virusten normaalia toimintaa ihmisen elimistössä. Joka tapauksessa hunajan yskää hoitavasta tehosta on riittävästi tieteellistä näyttöä, vaikka sen vaikutusmekanismista ei olekaan yksiselitteistä tietoa. Useita viikkoja jatkunut lapsen yskä on kuitenkin aina lääkärissä käynnin paikka.

Olen odottava äiti, raskausviikkoja on nyt 24. Hemoglobiinini on ollut jonkin aikaa matalahko (95-105 g/l), ja terveydenhoitaja suositteli minulle rautalisää. Aluksi käytin nestemäistä rautavalmistetta (Floradix) ja nyt olen käyttänyt Retafer-nimistä rautavalmistetta jo kaksi kuukautta, tabletin päivässä, eikä hemoglobiini ole noussut lainkaan. Päinvastoin hemoglobiini on ollut välillä jopa laskusuunnassa. Käytän lisäksi kalkkitabletteja ja Multivita-valmistetta raskaana oleville ja imettäville sekä närästykseen Rennieä. Mitä rautavalmistetta suosittelet, että saisin hemoglobiinin nousemaan? Meinaa vähän huimata ja väsyttää…

– Aneeminen odottaja –

Hyvä ”Aneeminen odottaja”,

Jopa joka viidennellä äidillä todetaan raudanpuuteanemia raskauden aikana (hemoglobiiniarvo alle 110 g/l). Veren hemoglobiinipitoisuus vähenee tyypillisesti raskauden edetessä eikä meinaa lisääntyä rautalisästä huolimatta. Raudanpuute ilmenee yleensä juuri väsymyksenä, heikotuksena ja kalpeutena. Veren määrä lisääntyy hormonien säätelemänä huomattavasti jo raskauden alussa, jolloin veri ikään kuin laimenee. Tällöin myös punasolutuotanto kiihtyy, ja uusien punasolujen tuotantoon tarvitaan runsaasti rautaa. Lisäksi etenkin loppuraskaudessa punasoluja tuotetaan myös sikiön tarpeisiin. Sikiölle ei yleensä aiheudu ongelmia, mikäli äidin hemoglobiinin pitoisuus veressä ei laske raskauden aikana alle 80 g/l.

Suun kautta otetusta raudasta imeytyy yleensä vain noin 10 %. Imeytyminen voi olla vielä heikompaa, mikäli rautalisän ottoaikaan ei kiinnitä tarpeeksi huomiota. Raudan imeytymistä suolistosta verenkiertoon estävät esimerkiksi maitotuotteet, täysjyvävilja, palkokasvit, kananmuna, suklaa, kahvi ja tee. Eli aamupala on usein melko huono aika ottaa rautalisä. Myös käyttämäsi närästyslääke (Rennie) ja kalsiumlisä heikentävät raudan imeytymistä, mikäli otat niitä rautalisän kanssa samanaikaisesti. Kannattaisikin pitää mahdollisimman pitkä tauko (mielellään pari tuntia) närästyslääkkeen, kalkin sekä varmuuden vuoksi myös monivitamiinitabletin ja rautalisän ottamisen välillä. Lisäksi yllä mainitsemiani ruoka-aineita ja juomia tulisi välttää niin pitkään kuin mahdollista ennen ja jälkeen rautalisän ottamista, mikäli hemoglobiiniarvot laskevat rautalisästä huolimatta. Parhaiten rauta imeytyy, kun sen ottaa kahden pääaterian välissä C-vitamiinin saattelemana. Samanaikaisesti otettu C-vitamiini voi nimittäin parantaa raudan imeytymistä huomattavasti. Myös lihaproteiini lisää raudan imeytymistä, joten liha- tai kala-aterialla otettu lisärauta imeytyy yleensä hyvin, kun ateria sisältää puolestaan mahdollisimman vähän yllä mainittuja raudan imeytymistä estäviä ruoka-aineita.

Kysyt lisäksi, mitä rautavalmistetta suosittelen, että hemoglobiiniarvosi olisivat paremmat. Rautavalmisteita on kahdenlaisia; toiset sisältävät ns. kahdenarvoista (Fe2+) ja toiset kolmenarvoista (Fe3+) rautaa. Elimistö pystyy hyödyntämään huomattavasti tehokkaammin Fe2+-rautaa, jota saadaan normaalisti eläinperäisestä ravinnosta. Normaalisti kasviksista saatava Fe3+-rauta voi joskus olla parempi, sillä ruoka ja juomat eivät juuri vaikuta Fe3+-raudan imeytymiseen. Suosittelen kuitenkin sinulle edelleen Fe2+-rautaa, jota myös Retafer sisältää. Eli voisit jatkaa samalla valmisteella, mutta kiinnitä enemmän huomiota ottoaikaan ja ota jatkossa C-vitamiinia samanaikaisesti. Mikäli Retafer (100 mg) ei ole aiheuttanut vatsakipuja tai muita suoliston ongelmia, voisit ottaa yhden Retafer-tabletin kaksi kertaa päivässä. Rauta-arvot eivät nouse hetkessä, vaan niiden normalisoitumiseen voi mennä parikin kuukautta. Pääasia on, ettei hemoglobiini enää laskisi tuosta arvosta. Synnytyksen jälkeen veren hemoglobiinipitoisuus normalisoituu yleensä suhteellisen nopeasti.

Olen 68-vuotias mies. Minulla on ollut jonkin aikaa virtsaamisongelmia, joiden taustalta on löytynyt eturauhasen liikakasvu. Lääkäri on määrännyt hoidoksi Gefina-lääkettä. Käytin sitä noin puolen vuoden ajan, jonka aikana oireet helpottivat. Lopetin kuitenkin lääkkeen käytön, sillä lääke vei erektiokyvyn lähes täysin. Nyt virtsaamisongelmat ovat tulleet takaisin, enkä haluaisi ottaa lääkettä erektio-ongelmien vuoksi. Onko olemassa muita eturauhaslääkkeitä, jotka eivät veisi erektiokykyä?

– Pave 68 v.-

Hei Pave,

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on melko yleinen ikääntyvien miesten vaiva; liikakasvun oireita esiintyy noin joka toisella yli 60-vuotiaalla suomalaisella miehellä. Hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu ilmenee yleensä virtsaamisongelmina, joita ovat tihentynyt virtsaamistarve ja heikentynyt virtsasuihku. Useimmiten eturauhasen liikakasvu on hoidettavissa lääkehoidolla. Lääkkeinä käytetään joko eturauhasta pienentäviä tai liikakasvun oireita muutoin hillitseviä lääkkeitä. Sinulle määrätty Gefina-lääkitys kuuluu ensinnä mainittuun ryhmään, liikakasvua hillitseviin lääkkeisiin. Gefina sisältää finasteridiä, joka kutistaa eturauhasen kokoa estämällä testosteronin muuttumista dihydrotestosteroniksi. Juuri dihydrotestosteroni saa eturauhasen kasvamaan liian suureksi.

Osalla finasteridi-lääkkeen käyttäjistä voi esiintyä seksuaalitoimintojen häiriöitä, etenkin ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Seksuaalitoimintojen häiriöt kuitenkin lieventyvät yleensä, mikäli lääkehoitoa jatketaan yli puoli vuotta. Suosittelen, että keskustelet lääkärisi kanssa eri hoitovaihtoehdoista, jotta löytyisi vaihtoehto, jolla olisi vähemmän vaikutusta seksuaalitoimintoihin. Yksi lääkehoitovaihtoehto voisi olla virtsasuihkua parantava lääke, alfutsosiini tai tamsulosiini. Etenkin alfutsosiini vaikuttaa vähemmän sukupuolitoimintoihin. Eturauhasvaivoja voidaan hoitaa myös kirurgisesti, ja myös tällöin haitallinen vaikutus seksuaalitoimintoihin on vähäinen.  Vaikka eturauhaslääkitys on tarkoitettu lähinnä helpottamaan oireita ja siten parantamaan elämänlaatua, hoitamattomana eturauhasen liikakasvu voi joskus aiheuttaa virtsaummen tai jopa häiritä munuaisten toimintaa. Lääkehoidolla vältetään monesti myös kirurgisen hoidon tarve. Eturauhasoireita voi helpottaa myös elämäntavoilla, esimerkiksi vähentämällä stressiä ja välttämällä kylmettymistä. Kannattaa myös käydä virtsaamassa mahdollisimman pian, kun tarve ilmaantuu, ja välttää juomista ennen nukkumaan menoa. Lieviin oireisiin voi kokeilla myös luonnontuotteita, kurpitsan siemenistä tai sahapuupalmusta valmistettuja valmisteita, joita saa apteekista ilman reseptiä.

Lääkitykseeni tuli muutos, ja huomisin, että uusi lääke (Rivatril 0,5 mg) sisältää laktoosia. En ole uskaltanut ottaa uusia lääkkeitä, koska minulla on laktoosi-intoleranssi. Voiko lääke aiheuttaa intoleranssin oireita? Miksi kyseinen lääke ylipäänsä sisältää laktoosia?

– Laktoositon –

Hyvä kysyjä,

Lääkevalmisteisiin tarvitaan yleensä varsinaisen lääkeaineen lisäksi muutamia apuaineita, jotta lääkeannos saataisiin nauttimisen ja käsittelyn kannalta mielekkäämpään muotoon, esimerkiksi tabletiksi. Tabletilta vaaditaan muun muassa lujuutta, jotta se pysyy lääkepurkissa murtumatta lääketehtaalta asiakkaalle. Toisaalta tabletin tulee hajota suolistossa vapauttaen lääkeaineen, jotta lääkeaine pääsee imeytymään verenkiertoon. Laktoosin avulla moni lääkeaine saadaan puristettua käyttökelpoiseksi tabletiksi, ja laktoosin kanssa puristettu tabletti ei ole liian tiivis vapauttaakseen lääkeaineen suolistossa. Muun muassa näiden ominaisuuksien vuoksi laktoosia käytetään monissa lääkevalmisteissa. Laktoosin määrä lääketableteissa on vähäinen, usein alle 150 mg. Mainitsemassasi Rivatril-tabletissa on laktoosia 40 mg. Sama laktoosimäärä on alle teelusikallisessa vähälaktoosista maitovalmistetta. Eli mikäli siedät vähälaktoosisia maitovalmisteita edes hieman, Rivatril-tablettien laktoosin ei pitäisi aiheuttaa sinulle laktoosi-intoleranssin oireita. Mikäli laktoosin määrä jossain muussa lääkkeessä mietityttää, sen voi tarkistaa apteekista.

Hei! Sairastin kevättalvella rajun influenssan. Harkitsen influenssarokotteen ottamista tänä syksynä ennen influenssakautta, mutta kaverini tiesi kertoa, ettei sitä kannata ottaa, koska viime talvena sairastettu influenssa suojaa vielä tänä talvena minua. Onko näin? Jos otan sen kuitenkin varalta, voiko rokotteen ottamisesta olla jotain haittaa?

– Nainen 58v –

Hei,

Syksyn tulleen myös influenssarokotus on ajankohtainen. Kausi-influenssa on influenssavirusten aiheuttama helposti leviävä hengitystietulehdus, jota esiintyy runsaimmin yleensä joulu-huhtikuussa. Influenssa on yleensä huomattavasti rajuoireisempi kuin tavallinen flunssa, ja se saattaa viedä osan ihmistä nopeasti huonoon kuntoon vaatien jopa sairaalahoitoa. Influenssa saattaa aiheuttaa myös jälkitauteja rikkoessaan hengitysteiden limakalvoja, mikä saattaa pitkittää sairastelua. Paras keino välttää sairastuminen influenssaan ja sen jälkitauteihin on ottaa kausi-influenssarokotus marras-joulukuun aikana. Ottamalla rokotteen suojaat myös lähipiiriäsi mahdollista kausi-influenssaa vastaan.

Influenssavirukset muuntuvat jatkuvasti, ja viruskanta saattaa vaihdella vuosittain, joten viime vuonna sairastettu influenssa ei välttämättä suojaa tämän vuoden viruksia vastaan. Suoja riippuu siitä, millaisia muutoksia influenssavirusten rakenteisiin on tullut vuoden aikana. Mikäli haluat välttää rajuoireisen influenssa, suosittelen, että otat loppusyksyllä kausi-influenssarokotteen. Rokotekin tulee ottaa joka vuosi, jotta se auttaa mahdollisen altistuksen tapahduttua, sillä sen sisältö on valmistettu vastaamaan mahdollisimman hyvin kunkin vuoden influenssaviruskantaa.

Kysyt lisäksi, onko rokotteen ottamisesta jotain haittaa, jos sen ottaa kaiken varalta. Kausi-influenssarokote on turvallinen, vaikka olisit sairastanut influenssan viime keväällä. Toki siitäkin voi tulla jollekulle haittavaikutuksia. Muun muassa rokotuskohta saattaa aristaa, ja joskus rokotetulla saattaa ilmetä lihaskipuja, huonovointisuutta, päänsärkyä tai lämmönnousua muutaman päivän ajan. Oireet ovat lieviä, ja niitä voi hoitaa kuume- ja kipulääkkeillä.

Mikäli sairastat jotain pitkäaikaissairautta (esim. sydänsairaudet, astma ja diabetes), saatat kuulua kausi-influenssarokotteen osalta ns. kansallisen rokotusohjelman piiriin, jolloin saat rokotteen maksutta terveydenhuollosta. Samoin kaikki raskaana olevat naiset, 6-35 kk:n ikäiset lapset ja yli 65-vuotiaat saavat rokotteen ilmaiseksi. Rokotuksen saa maksutta osana rokotusohjelmaa myös yllä mainittujen ryhmien lähipiiri ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Kausi-influenssarokotuksista ilmoitetaan muun muassa kaupungin Internet-sivuilla. Muut kuin riskiryhmiin kuuluvat voivat ostaa influenssarokotteen apteekista, ja pistättää sen esimerkiksi Terveyskioskilla. Hintaa omakustanteisella rokotteella on noin 10 euroa. Myös jotkut työnantajat kustantavat henkilökunnalleen kausi-influenssarokotteen.

Olen lähdössä syyskuussa kolmen kuukauden reppureissulle Etelä-Amerikkaan. Olen ottanut sitä varten A- ja B-hepatiittirokotuksen. Olen saanut kaksi ensimmäistä annosta rokotetta, mutta en kerkeä ottamaan kolmatta piikkiä ennen reissua. Voinko silti olla varma, etten saa A- tai B-hepatiittia reissussa?

– Reppureissaaja –

Hei Reppureissaaja,

A- ja B-hepatiittivirusten osia sisältävä yhdistelmärokote (Twinrix®) otetaan yleensä kolmen rokotuskerran sarjana, jolloin elimistö kehittää näitä viruksia vastaan riittävän määrän vasta-aineita. Rokotteen aikaansaamat vasta-aineet ovat elimistön itse muodostamia yhdisteitä, jotka osallistuvat rokotettavien aineiden (tässä tapauksessa virusten) tuhoamiseen, mikäli rokotettu ihminen altistuu niille rokotuksen jälkeen. Tätä mekanismia kutsutaan vastustuskyvyksi rokotettua tautia vastaan. Nykytiedon valossa Twinrix®-rokotteella saadaan vastustuskyky A-hepatiittia vastaan ainakin 30 vuoden ajaksi ja B-hepatiittia vastaan loppuiäksi, mikäli rokote otetaan kolmen pistoksen sarjana. Myös A-hepatiittia vastaan vastustuskyky saattaa olla jopa elinikäinen, mutta tieto on vielä uusien rokotteiden osalta vajavaista.

Ensimmäinen Twinrix®-rokotus suositellaan otettavaksi viimeistään neljää viikkoa ennen matkaa, toinen annos pitäisi laittaa kuukauden ja kolmas kuuden kuukauden kuluttua ensimmäisestä annoksesta. Elimistössä on yleensä riittävä määrä vasta-aineita neljän viikon kuluttua ensimmäisestä pistoksesta, joten todennäköisesti elimistösi kykenee puolustamaan sekä A- että B-hepatiittiviruksia vastaan, kun ensimmäistä pistoksesta on aikaa reissun alkaessa jo yli kuukausi ja tehosteannoskin on jo annettu.  Aivan 100 %:n varmuutta en voi tietenkään antaa, sillä joku yksilö voi muodostaa vasta-aineita vähemmän kuin ihmiset keskimäärin. Yleensä perusterveellä suoja on kuitenkin erittäin hyvä. Rokote suojaa vain A- ja B-hepatiitilta, joten tarkista myös, että sinulla on voimassa olevat jäykkäkouristus-, kurkkumätä-, tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokotukset. Tietyillä alueilla Etelä-Amerikassa matkustettaessa suositellaan myös malaria-, lavantauti- ja keltakuumerokotuksia. Antoisaa ja avartavaa reissua!

Olen antanut huonosti ruokaa syövälle 8-vuotiaalle tyttärelleni päivittäin Sanasol-vitamiiniliuosta. Nyt minua on alkanut huolestuttamaan, voiko hän saada liikaa A-vitamiinia, joka käsittääkseni ei poistu elimistöstä kovin nopeasti. Voiko A-vitamiini kertyä elimistöön ja aiheuttaa salakavalasti myrkytyksen, jos annan monivitamiinivalmistetta säännöllisesti lapselleni?

– Huolekas äiti –

Hei,

Myös kouluikäiselle lapselle kannattaa antaa monivitamiinivalmistetta, mikäli lapsen ruokavalio ei ole tarpeeksi monipuolinen. Joskus ruokahaluttomuus tai ”valikoiva ruokahalu” voi johtaa yksipuoliseen ravinnon saantiin. Normaalia kotiruokaa hyvin syövä suomalainen lapsi saa yleensä vitamiinit ja hivenaineet ruuasta, D-vitamiinia lukuun ottamatta. Hivenaineista kalsiumin saanti saattaa jäädä vähäiseksi, mikäli ruokavalio sisältää niukasti maitotuotteitta. Myös omega-3-rasvahappoja saattaa saada niukasti ravinnosta, mikäli ruokavalio sisältää vähän rasvaista kalaa.

Monivitamiinivalmisteen käyttö on yleensä turvallista, kun noudattaa valmistajan suosittelemia vuorokausiannoksia. Näin ollen myrkytysvaara niin sanottujen rasvaliukoisten vitamiinien (mm. A- ja E-vitamiinit) osalta on lähes olematon. Eli ei syytä huoleen, Huolekas äiti! A-vitamiini toki varastoituu maksaan, ja maksa kykenee käsittelemään sitä vain tietyn määrän, joten A-vitamiinimyrkytys on mahdollinen, mikäli altistuu jatkuvasti suurille A-vitamiiniannoksille. Pelkästään ravinnosta lapsi ei voi saada A-vitamiinia liikaa, mikäli maksaruokia syö vain muutaman kerran kuukaudessa. A-vitamiinia saa yleensä riittävästi, mutta ei liikaa, kun syö päivän jokaisella aterialla runsaasti kasviksia, marjoja tai hedelmiä. A-vitamiinia tarvitaan normaaliin kasvuun, ihon ja limakalvojen hyvinvointiin sekä hämäränäkemiseen.

A-vitamiinin saantisuositukset eri-ikäisillä lapsilla ovat seuraavat:

–          6–23 kk 300 µg/vrk,
–          2–5-v. 350 µg/vrk,
–          6–9-v. 400 µg/vrk ja
–          10–13-v. 600 µg/vrk.
–          Yli 13-vuotiaiden saantisuositukset samat kuin aikuisilla (naiset 700 µg/vrk ja miehet 900 µg/vrk).

Myrkytykseen johtava annos on terveellä lapsella lasten suositusannoksia huomattavasti suurempi, ja altistuksen suurille annoksille tulisi myrkytystapauksessa olla jatkuvaa. Saantisuosituksia on kuitenkin hyvä noudattaa!

Apteekista saatavat monivitamiinivalmisteet sisältävät elimistön toimintaan tarvittavia elintärkeitä vitamiineja ja hivenaineita päivittäisten saantisuositusannosten mukaisesti. Tällöin niitä käyttävä saa riittävästi vitamiineja ja hivenaineita. Mikäli A-vitamiinin saanti edelleen huolestuttaa sinua, apteekista on saatavilla myös lasten monivitamiinivalmisteita ilman A-vitamiinia. Liuosten lisäksi on saatavilla myös lasten makuun sopivia monivitamiinitabletteja, joita on mielestäni helpompi antaa kouluikäiselle lapselle kuin liuoksia.

Hei Lauri! Ostin toisesta apteekista sitruunahappoa kalkin poistoon pyykkikoneesta. En saanut mukaan mitään ohjetta sen käytöstä. Miten sitruunahappoa tulisi annostella pyykinpesukoneen kalkin poistoon?

– Kalkkis –

Hei Kalkkis,

Sitruunahappo on tosiaan hyvä ja monipuolinen kalkkeumia liuottava kemikaali. Sillä saa poistettua mm. pyykinpesukoneeseen, tiskikoneeseen, kahvinkeittimeen tai kaakeleihin kertyneitä saostumia. Kalkkeumien poisto koneista pitää laitteen paremmassa kunnossa ja pidentää sen käyttöikää. Sitruunahappoa käytetään myös tuoremehujen valmistamiseen. Sitruunahappoa on saatavilla apteekista 100 gramman ja 50 gramman pusseissa. Ennen puhdistusta varmista, että käsittelemäsi kone tai pinnat soveltuvat happokäsittelyyn.

Pyykinpesukone käsitellään sitruunahapolla tyhjänä siten, että koneen pesuainelokeroon annostellaan 100 grammaa sitruunahappoa. Sen jälkeen kone pestään ilman esipesua mahdollisimman kuumalla pesuohjelmalla. Välittömästi sitruunahappopesun päätyttyä kone pestään vielä samalla ohjelmalla jauhemaista pyykinpesuainetta käyttäen, jotta irronnut sakka lähtee pois koneesta.

Tässä vielä muidenkin kodinkoneiden pesuohjeet:

Astianpesukone: Annostele 30 grammaa sitruunahappoa pesukoneainelokeroon ja anna koneen käydä tyhjänä 60–65 °C pesuohjelmalla. Paremman lopputuloksen saat, kun keskeytät ohjelman ennen kuivatusvaihetta, jolloin mahdolliset sakan jäänteet eivät pääse kuivumaan koneen sisäpinnoille. Käynnistä tämän jälkeen koneessa normaali pesuohjelma käyttäen tavallista konetiskiainetta.

Kahvinkeitin: Liuota 25 grammaa sitruunahappoa 0,5 litraan kylmää vettä. Kaada liuos keittimen vesisäiliöön ja anna vedestä valua noin puolet. Sammuta keitin ja jätä liuos vaikuttamaan noin 30 minuutin ajaksi. Kytke keitin päälle ja anna lopun veden valua loppuun. Huuhtele sitruunahappo pois keittimestä keittämällä kannullinen kylmää vettä 2–3 kertaa.

Vedenkeitin: Vedenkeitin puhdistetaan keittämällä keittimessä n. 0,5 l vettä. Veteen lisätään 25 grammaa sitruunahappoa, minkä jälkeen sitruunahappoliuoksen annetaan seistä noin 15 minuutin ajan. Tyhjennä keitin. Keitä keittimessä pelkkää vettä 3 kertaa, jotta sitruunahappo huuhtoutuisi pois.

Kaakeleiden kalkkitahrat: Liuota 2 ruokalusikallista sitruunahappoa haaleaan veteen 0,5 litran suihkepulloon ja suihkuta liuosta kaakeleille. Anna vaikuttaa hetken ajan ja huuhtele kaakelit vedellä.

Olen käyttänyt nikotiinipurkkaa jatkuvasti jo 8 vuotta. Olen saanut tupakoinnin lopetettua, mutta en pärjää ilman nikotiinipurkkaa. Onko nikotiinipurkan jatkuvasta käytöstä haittaa?

– Jälleen koukussa –

Hei,

Tupakasta saatava nikotiini voidaan korvata väliaikaisesti nikotiinikorvaustuotteilla, jotka yleensä lievittävät tupakoinnin lopettamisesta aiheutuvia vieroitusoireita. Vaikka korvaustuotteet jäisivät jatkuvaan käyttöön pidemmäksi aikaa, niiden käyttö on aina pienempi paha kuin jatkuva tupakointi. Nikotiinipurukumissa on vain nikotiinia, kun taas tupakka sisältää lukuisia elimistölle haitallisia aineita, mm. syöpää aiheuttavia karsinogeenejä sekä häkää. Lisäksi lähiympäristö ei altistu tupakan haitallisille vaikutuksille, kun läheinen käyttää tupakan sijaan nikotiinikorvaustuotteita. Perusohje on kuitenkin, että nikotiinikorvaustuotteita käytettäisiin korkeintaan neljän kuukauden ajan tupakoinnin lopettamisesta, jolloin tupakoinnin aiheuttamia fyysisiä vieroitusoireita ei enää pitäisi esiintyä.

Nikotiinikorvaustuotteiden käytön aloitus pitäisi tehdä tarpeeksi vahvalla valmisteella ja nikotiinimäärää olisi vähennettävä asteittain. Tällä vältetään yleensä nikotiinituotteisiin syntyvä riippuvuus. Tuotteiden käyttö pitäisi lopettaa kokonaan 3-4 kuukauden aikana. Yleensä nikotiinilaastareiden käyttö on paras keino välttää riippuvuus nikotiinikorvaustuotteisiin, sillä niiden pitkäaikaiskäyttöä ei esiinny. Tuotteet kannattaakin hakea apteekista, josta saat tuotteiden lisäksi neuvontaa niiden oikeanlaisesta käytöstä. Meillä ohjausta annetaan usein pyytämättäkin, sillä terveydenhuollon ammattilaisen antaman ohjauksen ja tuen on osoitettu auttavan pääsemään paremmin irti tupakoinnista. Marketista nikotiinituotteensa ostavat jäävät vaille ammattilaisen ohjausta. Valitettavasti osa käyttäjistä jää kuitenkin riippuvaiseksi joko nikotiinikorvaustuotteiden nikotiiniin tai niiden käyttöön liittyvään tapaan.

Nikotiinin haitalliset vaikutukset elimistöllesi ovat huomattavasti vähäisemmät kuin tupakoinnin haittavaikutukset. Pitkäaikainen nikotiinialtistus voi supistaa verisuonia, mikä saattaa ilmetä verenkierron häiriöinä. Mikäli valtimosi ovat ahtautuneet (esim. edeltäneen tupakoinnin seurauksena), nikotiinin valtimoita supistava vaikutus voi olla haitallista verenkierrollesi. Ääreiskierron heikkeneminen voi puolestaan oireilla sormien ja varpaiden paleluna. Kuitenkin esim. sydänpotilaan on turvallisempaa käyttää nikotiinikorvaustuotteita kuin tupakoida, ja nikotiinikorvaustuotteiden käyttö on tosiaan kaikille parempi vaihtoehto kuin jatkuva tupakointi. Jatkuvasta nikotiinipurkan käytöstä voi kuitenkin päästä eroon vähentämällä asteittain purkan käyttöä tai lääkäri voi määrätä reseptillä lääkkeen nikotiiniriippuvuuteen. Ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, kun haluat lopettaa nikotiinipurkan käytön. Tällöin onnistuminen on tutkimusten mukaan todennäköisempää.

Olen 35-vuotias nainen, ja minua vaivaa jatkuva silmien kuivuminen. Lääkäri on määrännyt kuiville silmilleni Artelac-silmätippoja. Ne eivät tunnu paljoa auttavan, vaan silmien kirvelyä ja roskan tunnetta silmissä esiintyy, vaikka käytän niitä. Oireet ovat pahimmat työpaikallani, jossa on koneellinen ilmastointi. Näköni ja silmäni on tutkittu, ja niissä ei ole lääkärin mukaan mitään vikaa. Lukulasit minulla kyllä on, mutta käytän niitä vain illalla, kun katson televisiota tai kun luen. Kuivat silmät rajoittavat elämääni, joten osaatko sanoa, miten voisin saada apua ongelmaani?

– Ninni –

Hei Ninni ja muut kuivasilmäisyydestä kärsivät,

Kuivasilmäisyys on hyvin yleinen vaiva meillä suomalaisilla. Kuivat silmät aiheuttavat useimmiten silmien kirvelyä ja punoitusta sekä roskan tunnetta silmissä. Joskus silmät saattavat myös vetistää. Oireet pahenevat usein ulkoiltaessa ja paikoissa, joissa on koneellinen ilmastointi. Myös näyttöpäätteen ääressä tai lukiessa oireet saattavat pahentua. Lisäksi jotkin perussairaudet kuten nivelreuma, kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes saattava vähentää kyyneleritystä. Yksi kuivasilmäisyyttä aiheuttava tekijä voi olla myös lääkitys. Muun muassa useat psyykenlääkkeet, unilääkkeet ja allergialääkkeet sekä sydänlääkkeistä jotkin beetasalpaajat ja nesteenpoistolääkkeet voivat olla kuivien silmien syynä.

Kuivasilmäisyyden lääkehoito on silmien säännöllinen ja riittävä kostutus kostuttavilla silmätipoilla, ns. tekokyyneleillä. Kostutustippoja saa apteekista ilman reseptiä vesimäisinä ja geelimäisinä. Joihinkin tippoihin on lisätty tehoaineita, jotka lisäävät tai pidentävät niiden kostuttavaa vaikutusta. Notkeammat, vesimäiset tipat, joihin kuuluvat myös sinulle määrätyt Artelac-tipat, on yleensä tarkoitettu päiväkäyttöön. Yöksi ja aamulla ensimmäisenä tulisi käyttää tuhtimpia geelimäisiä silmätippoja. Mitä pahemmat oireet ovat, sitä useammin tippoja tarvitsee päivällä laittaa. Aluksi tippoja on laitettava jopa 15 minuutin välein. Geelimäiset tipat tulisi ottaa myös päiväkäyttöön, mikäli vesimäisistä tipoista ei ole riittävää hyötyä. Säilöntäaineettomat tipat ovat jatkuvassa ja runsaassa käytössä parempi vaihtoehto herkille silmille. Oikein hankalia oireita voi hoitaa lähinnä allergiaoireisiin tarkoitetuilla kromoglikaattitipoilla. Kuivasilmäisyyden oireita voi helpottaa myös silmiä räpyttelemällä etenkin lukiessa ja näyttöpäätteen tai television ääressä. Lisäksi jos oireilet pahemmin työpaikallasi, ota lukulasit käyttöön myös siellä, jos mahdollista; ne suojaavat ilmastoinnilta. Myös ulkona ja autossa kannattaa suojata silmät laseilla pahempana kautena.

Olen kärsinyt koko ikäni huuliherpeksestä. Nykyisin se on puhjennut melkein kerran kuukaudessa, etenkin keväällä ja kesällä. Olen hoitanut rakkulaa Zovirax-rasvalla, jolla olen saanut oireet pois muutamassa päivässä. Ruvet pysyvät huulissa pitkään, ja olen jo kyllästynyt niihin. Joskus minulla on samanaikaisesti useampi rakkula. Onko mitään keinoa, jolla herpeksen voisi häätää elimistöstä tai edes estää sen puhkeaminen?

– Pusuhuuli –

Hyvä Pusuhuuli,

Lähes jokainen meistä on herpes-viruksen kantaja; olemme saaneet sen jo ihan pieninä. Virus koteloituu elimistöömme ja joillekin se aktivoituu, yleensä vastustuskyvyn heiketessä tai stressitilanteissa, aiheuttaen yskänrokon eli huuliherpeksen. Keväällä ja kesällä herpeksen voi aktivoida myös auringon UV-säteily. Puhkeavan huuliherpeksen ensioireet ovat yleensä huulen tunnottomuus, kirvely ja kutina, minkä jälkeen huuleen ilmestyy herpesrakkulat.

Huuliherpes voi parantua itsestään noin 2–4 viikossa. Oireita voidaan kuitenkin lievittää ja niiden kestoaikaa lyhentää apteekista ilman reseptiä saatavilla asikloviiri- tai pensikloviirivoiteilla. Lääkevoiteen käyttö tulisi aloittaa heti, kun oireet ilmestyvät, ja voidetta tulisi lisätä ainakin neljän tunnin välein. Herpeslääkkeet eivät tapa herpesvirusta, mutta estävät sen lisääntymisen huulessa. Ilman reseptiä on saatavilla myös herpeslaastareita, jotka peittävät herpesrakkulan ja hillitsevät herpesoireita. Peittohoito on siitä hyvä, että se vähentää huuliherpeksen leviämisen riskiä, jolloin voidaan välttyä useammalta samanaikaiselta rakkulalta. Myös mahdollisen ruven muodostuminen on vähäisempää, kun hoitaa herpestä laastarilla. Samoin hunaja- tai sinkkioksidivoide sekä mehiläisvaha saattavat lyhentää oireiden kestoa.

Herpesrakkulaa ei pitäisi kosketella, vaikka mieli tekisi, jotta virus ei leviäisi laajemmalle alueelle. Lisäksi kannattaa pestä kädet huolellisesti, jos rakkulaan koskee (esim. rasvaa levittäessä tai laastaria asetellessa). Kesällä kannattaa käyttää huulivoidetta, jonka auringonsuojakerroin on vähintään 15, sillä auringon UV-valolle altistuminen saattaa aktivoida huuliherpeksen.

Minulla on pitkittynyt selkäkipu. Olen käynyt vaivan vuoksi jo useamman kerran lääkärissä. Lääkäri määräsi minulle taas uutta lääkettä. Hain lääkkeen apteekista ja huomasin kotona pakkausseteliä lukiessani, että kyseessä on masennuslääke! En huomaa olevani masentunut, enkä puhunut lääkärin kanssa masennuksesta mitään. Onko minut nyt leimattu mielenterveyspotilaaksi, kun mikään ei tunnu auttavan kipuun?

– Mies 55 v. –

Hei,

Sopivan hoidon löytäminen pitkäaikaiseen kipuun on usein hankalaa. Joskus tarvitaan useita lääkekokeiluja ja roppakaupalla kärsivällisyyttä, jotta kipua saadaan poistettua riittävästi. Etenkin hermoperäisen kivun hoito on kehittynyt viime vuosikymmeninä, kun tutkimuksissa on osoitettu, että hermokipuun voidaan saada perinteisten kipulääkkeiden lisäksi apua myös esim. masennus- tai epilepsialääkkeillä. Jotkin masennuslääkkeet nostavat kipukynnystä, ja ne lievittävät siten tehokkaasti ja turvallisesti kipua. Annokset ovat usein huomattavasti pienempiä kuin masennuksen hoidossa. Sinua ei ole todennäköisesti leimattu mielenterveyspotilaaksi, sillä masennuslääkkeiden kipua vaimentava teho on riippumaton mielialasta.  Toisaalta on myös osoitettu, että aika monella pitkittyneestä kivusta kärsivällä on myös masennusoireita. Joskus masennus voi oireilla kipuna, mutta hyvin monesti masennuslääkkeitä määrätään kipuun ilman masennusoireita.

Olen käyttänyt jo vuosia verenpainelääkettä (Atacand), joka vaihdettiin jokin aika sitten teillä apteekissa vastaavaan toisennimiseen valmisteeseen (Candesartan Orion), koska farmaseutti suositteli minulle halvempaa vaihtoehtoa. Vaihdon jälkeen lääkkeen hinta on ollut kuitenkin joka kerta eri. Miten se on mahdollista?

– TarkkaMarkka –

Hyvä TarkkaMarkka,

En yhtään ihmettele, että lääkkeen jatkuvasti muuttuva hinta on aiheuttanut hämmennystä. Hintojen vaihtelu johtuu siitä, että etenkin vaihtokelpoisten eli ns. rinnakkaislääkkeiden hinnat voivat vaihtua lääkeyritysten hintakilpailun vuoksi jopa kaksi kertaa kuukaudessa, meistä riippumatta. Lääkkeiden hinnat määräytyvät valtioneuvoston määräämän lääketaksan mukaisesti, joten apteekki ei hinnoittele lääkkeitä itse. Lääkkeiden säädellyt hinnat takaavat, että lääkkeet ovat samanhintaisia kaikissa Suomen apteekeissa.

Lääkkeiden hintojen muutoksiin vaikuttaa etenkin ns. viitehintajärjestelmästä johtuva kilpailu lääkeyritysten kesken. Lääkkeet jaetaan vaikuttavan aineen mukaan ns. viitehintaryhmiin. Viitehintaryhmä muodostuu eri kauppanimillä myytävistä lääkkeistä, jotka sisältävät samaa lääkeainetta ja vastaavat toisiaan. Viitehinta lasketaan viitehintaryhmän edullisimman lääkevalmisteen hinnasta. Moni lääkeyritys haluaa etenkin rinnakkaislääkkeensä viitehintaiseksi, ns. hintaputkeen, jolloin yhden lääkkeen hinnan laskiessa tai noustessa toisetkin yritykset reagoivat lääkkeensä hintaan. Viitehinnat vahvistetaan neljännesvuosittain.  Apteekki on velvollinen tarjoamaan asiakkaalle rinnakkaislääkkeistä edullisinta vaihtoehtoa, kuten sinunkin kohdalla on tehty. Tällöin asiakas saa myös koko lääkkeen hinnasta Kela-korvauksen.  Lääkevaihto- ja viitehintajärjestelmän ansiosta Suomessa on säästetty arviolta noin miljardin euron edestä lääkemenoissa viimeisen 10 vuoden aikana.

Minulle sanottiin viimeksi apteekissa, että jo pitkään käyttämääni lääkettä ei voida vielä antaa, vaikka minulla oli vain noin parin viikon lääkkeet jäljellä. Minun piti tulla hakemaan lääke erikseen viikon päästä. Miksi apteekki pompottaa vakioasiakastaan tällä tavoin?

– Topi –

Hei Topi,

Monet lait, määräykset ja ohjeet ohjaavat apteekkien toimintaa. Niiden tarkoitus on osaltaan taata tehokas, tarkoituksenmukainen, turvallinen ja taloudellinen lääkehoito maankattavasti. Yhteiset pelisäännöt ohjaavat myös reseptintoimitusta, ja tietyissä tapauksissa ohjeistukset saattavat rajoittaa lääkkeen toimituspäivää.

Kuulostaa siltä, että sinun tapauksessa lääkettä ei ole toimitettu, jotta saisit siitä Kela-korvauksen suoraan apteekista. Apteekkihan hakee asiakkaidensa puolesta lääkkeiden Kela-korvaukset suoraan Kelasta, ja myös tätä menettelyä varten on sovittu pelisäännöt. Lääke voidaan toimittaa asiakkaalle Kela-korvattuna, mikäli:

  • asiakkaalla on oikeus Kela-korvaukseen,
  • lääke on määrätty sairauden hoitoon,
  • lääkettä toimitetaan annosohjeen mukaisesti korkeintaan kolmen kuukauden määrä kerrallaan,
  • lääke toimitetaan mahdollisimman edullisena pakkauskokona ja
  • erityiskorvauksen piirissä olevien lääkkeiden ja Kelan kattorajan täytyttyä seuraava erä toimitetaan vasta, kun edellinen erä on lähes loppuun käytetty. Käytännössä joustoaikaa on tällöin kaksi viikkoa, mikäli edellisellä kerralla on toimitettu kolmen kuukauden lääkkeet. Mikäli lääkettä on toimitettu edellisellä kerralla kolmea kuukautta lyhyemmäksi ajaksi, on joustoaikakin vastaavasti lyhyempi.

Muun muassa yllä olevien sääntöjen alla me apteekkilaiset olemme välillä epäkiitollisessa asemassa, kun emme voi toteuttaa kaikkia asiakkaan toiveita. Pyrkimyksemme on kuitenkin aina hoitaa kaikkien asiakkaiden asiat säädösten määrittelemissä rajoissa hänen toiveiden mukaisesti.

Jatkoin tauon jälkeen Vagifem-lääkkeen käyttöä. Huomasin vasta kotona, että lääkkeen hintahan oli lähes kaksinkertaistunut edelliseen ostooni verrattuna. Miten lääkkeen hinta voi nousta niin paljon näin lyhyessä ajassa? Kyse on kuitenkin lääkkeestä jota monen ikäiseni naisen on pakko käyttää.

– Marjatta Asuntilasta –

Hei Marjatta,

Vagifem-emätinpuikkojen hinta on viime aikoina aiheuttanut laajasti mielipahaa, mikä on täysin ymmärrettävää. Asiakas joutuu nimittäin nykyisin maksamaan Vagifem-lääkkeensä kokonaan itse, kun siitä on valitettavasti poistettu viime keväänä Kela-korvaus. Itse lääkkeen hinta on pysynyt lähes samana. Lääkkeiden korvauksen hyväksyy aina Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Lääkkeiden hintalautakunta (Hila). Todennäköisesti Hila ja lääkeyritys eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Vagifem-valmisteen korvauksen perusteena olevasta kohtuullisesta tukkuhinnasta. Tällöin Vagifem-lääkettä ei ole hyväksytty Kelan korvausjärjestelmään. Kela-korvauksen saa onneksi suurimmasta osasta muista reseptilääkkeistä.

Käytän kolesterolin alentamiseen simvastatiinia lääkärin määräämänä. Käytänköhän lääkettä turhaan, kun minulla ei ole ollut mitään oireita? Kolesteroliarvonikin ovat olleet ennen lääkitystä vastaavat kuin ystävälläni, jonka ei tarvitse käyttää kolesterolilääkkeitä. Nyt kolesteroliarvoni ovat jopa alle raja-arvojen: HDL 1.83, LDL 2, triglyseridit 0.63 ja kokonaiskolesteroli 4.1. Olen lukenut, että kolesterolilääkkeitä ei välttämättä tarvitsisi käyttää.

– Ihmettelijä –

Hyvä Ihmettelijä,

Onnittelut, että olet saanut kolesteroliarvosi kuuriin, ilmeisesti alle tavoitelukemien! Tähän on todennäköisesti päästy simvastatiinilääkityksen ja elämäntapamuutosten yhteispelillä. Jatka elämäntapahoitoa ja jokailtaista kolesterolilääkkeen käyttöä, jotta veriarvosi pysyvät kolesterolin osalta kunnossa. Kohonnut kolesteroli ei oireile, joten et voi itse tietää, milloin veresi kolesterolipitoisuus on koholla.

Kolesterolilääkkeitä määrätään potilaille, joilla on suuri riski saada valtimoverenkierron häiriö, esim. aivo- tai sydäninfarkti. Valtimotukoksen riskiä suurentavat lisäksi mm. kohonnut verenpaine, lihavuus, tupakointi, perinnöllinen alttius, ikä ja vähäinen liikunta. Myös muut sairaudet, kuten diabetes ja munuaissairaudet, voivat lisätä valtimotukoksen riskiä. Valtimoverenkierron sairauksien ehkäisyssä statiinilääkitys, joka sinullekin on määrätty, on osoittautunut tieteellisissä tutkimuksissa alentavan suuren riskin potilaiden riskiä saada sydän- tai aivoinfarkti. Heidän kohdallaan pelkät elämäntapamuutokset eivät usein auta. Voit käydä itse tekemässä tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan testin osoitteessa www.thl.fi/finriski-laskuri. Testissä määritetään riskisi sairastua vakavaan valtimoverenkierron häiriöön seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Ihmettelet, miksi sinulle on määrätty kolesterolilääkitys, mutta ystävällesi ei, vaikka veren kolesteroliarvot ovat olleet lähtötilanteissa jotakuinkin samat. Jokaisella meistä on erilainen riski saada valtimoverenkiertohäiriö mm. perimästä, iästä, sairauksista ja elämäntavoista riippuen, joten myös veren kolesterolipitoisuuksien tavoitearvot vaihtelevat yksilöllisesti. Suosittelen, että keskustelet kolesterolilääkityksen tarpeellisuudesta ensisijaisesti hoitavan lääkärisi kanssa. Esimerkiksi netin keskustelupalstoilta saatava tieto on usein virheellistä ja perustuu monesti oletuksiin, joita ei ole tieteellisesti todistettu.

Kävin hiljattain kolesterolimittauksessa. Kolesterolini on hieman koholla. En haluaisi kuitenkaan aloittaa kolesterolilääkitystä. Mitä vinkkejä annat, että lääkitys voitaisiin välttää?

– Mirkku –

Hei Mirkku,

Hienoa, että olet kiinnostunut sydänterveytesi itsehoidosta! Motivaatio lääkkeettömään hoitoon on kohonneen kolesterolin hoidon onnistumisen kannalta erittäin tärkeää. Lievästi kohollaan oleva kolesteroli on mahdollista saada kuriin elämäntapamuutoksilla, jolloin lääkitystä ei välttämättä tarvita pienen riskin potilailla lainkaan. Pitkäkestoiset elämäntapamuutokset on osa kohonneen kolesterolin hoitoa. Monesti kuitenkin sekä lääkitys että elämäntapamuutokset ovat tarpeen. Elämäntavoista valtimoterveyttä edistäviä ovat terveellinen ravinto, tupakoimattomuus, säännöllinen liikunta, liiallisen stressin välttäminen ja riittävä lepo ja uni. Valtimoterveyttä edistäviä elämäntapasuosituksia noudattamalla pienenee myös riski sairastua mm. verenpainetautiin ja aikuistyypin diabetekseen.

Kohonneen kolesterolin ravitsemushoitoon kuuluu terveellinen ja monipuolisista ravinnonlähteistä koostuva ruokavalio. Etenkin rasvan laadulla on merkitystä; kasvi- ja kalaöljyjen suosiminen ja vastaavasti yli 1 % rasvaa sisältävien maitovalmisteiden, voin ja rasvaisen lihan välttäminen ovat hyväksi veren kolesteroliarvoille. Keskeistä ravitsemushoidossa on lisäksi runsas kuidun saantiin ja vähäinen suolan käyttö. On myös tärkeää, että saat energiaa sen verran, mitä kulutat.

Voit myös kokeilla, auttavatko ravintolisät muuttamaan veren kolesteroliarvoja ihanteellisemmiksi. Runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävistä kalaöljyvalmisteista voi olla apua, mikäli et syö 2-3 kertaa viikossa rasvaista kalaa. Tosin tutkimustiedot ovat tältä osin ristiriitaisia. Toinen vaihtoehto ovat kasvistanolit ja -sterolit, jotka vähentävät kolesterolin imeytymistä. Useassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 2 grammaa kasvistanolia tai -sterolia päivittäin käytettynä vähentää veren LDL-kolesterolin määrää noin 10 %. Niitä voidaan käyttää myös kolesterolilääkityksen aikana. Jotkut ovat saaneet apua myös punariisivalmisteista, jotka sisältävät luontaisia statiinien kaltaisia yhdisteitä. Punariisivalmisteissa statiineja on vähemmän kuin reseptillä saatavissa statiinivalmisteissa. Koska punariisivalmisteita ei ole välttämättä valmistettu lääketehtaissa, niiden tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkittu laajamittaisesta, jolloin niitä ei voi suoraan verrata lääkevalmisteisiin. Punariisin käytöstä kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Ravitsemushoidon lisäksi painon pudottamisella ja liikunnan lisäämisellä on edullinen vaikutus veren kolesterolipitoisuuksiin. 30 minuuttia kestävyysliikuntaa, esim. ripeää kävelyä, päivittäin riittää. Jos tupakoit, koeta päästä siitä tavasta eroon. Tupakoinnin lopettaminen vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

Olen epätietoinen, minkä verran minun tulisi saada D-vitamiinia, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Olen 70-vuotias nainen, eikä minulla ole mitään muita lääkkeitä käytössä. Entä mikä D-vitamiinivalmiste minun pitäisi valita, että voin luottaa sen sisältävän varmasti oikean määrän D-vitamiinia?

– Nainen 70 v. –

Hyvä Nainen 70 v.,

Suomessa käydään tosiaan tällä hetkellä varsin vilkasta keskustelua D-vitamiinin saantisuosituksista. D-vitamiinikeskustelu tuntuu hämmentävän niin asiakkaita kuin meitä terveydenhuollon ammattilaisia.

Kysyt tarvittavan D-vitamiinin määrää. D-vitamiinin tarpeeseen vaikuttaa etenkin auringonvalon määrä, ruokavalio, ruumiinrakenne, ikä ja ihonväri. Suomen talvessa ei altistuta luonnostaan riittävästi auringonvalolle, jonka avulla ihomme voisi tuottaa D-vitamiinia elimistömme tarpeisiin. Moni saa D-vitamiinia liian vähän myös ravinnosta. Siksi D-vitamiinilisää olisi hyvä käyttää ympäri vuoden.

D-vitamiinia tarvitaan etenkin luuston hyvinvoinnille; sen puute voi johtaa luiden haurastumiseen tai lapsilla riisitautiin. Viime vuosina D-vitamiinin puute on tutkimuksissa yhdistetty mm. tulehduksiin, diabetekseen, rappeumatauteihin ja jopa syöpiin. Lopullista näyttöä D-vitamiinin terveysvaikutuksista muuhun tarkoitukseen kuin luuston terveydelle ei kuitenkaan vielä ole.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos suosittelee D-vitamiinilisää ympärivuotisesti seuraavasti:

  • 2 viikonikäisestä 2-vuotiaaksi 10 µg/vrk,
  • 2-18 -vuotiaalle 7,5 µg/vrk,
  • raskaana oleville ja imettäville 10 µg/vrk,
  • yli 60-vuotiaille 20 µg/vrk.

Näitä suosituksia noudattamalla oletetaan saavutettavan riittävä D-vitamiinipitoisuus veressä myös talvikautena monipuolisen ravinnon ohella. Muiden ikäryhmien oletetaan saavan riittävästi D-vitamiinia (10 µg/vrk) ravinnosta ja auringonvalosta. Suositukset on tosin tehty koko Suomen väestölle; yksittäinen yksilö saattaa tarvita D-vitamiinia huomattavasti enemmän, ja tutkimuksen alla olevat D-vitamiinin mahdolliset muut terveyshyödyt saavutetaan todennäköisesti suositeltua isommilla annoksilla. Turvallinen yläraja D-vitamiinin saannille on Euroopan elintarviketurvallisuusviraston mukaan aikuisella 100 µg/vrk ja alle 10-vuotiaalla lapsella 50 µg/vrk. D-vitamiinilisänä suositellaan ensisijaisesti D3-muotoa eli kolekalsoferolia, jota elimistö kykenee hyödyntämään tehokkaammin.

Nainen 70 v., olet ilmeisesti perusterve suomalainen 70-vuotias nainen. Siten suosittelen sinulle 20 µg D-vitamiinilisää jokapäiväiseen käyttöön, millä turvaat luustoterveyttäsi. Huolehdi, että saat myös riittävästi kalsiumia. Voit kuitenkin ottaa D-vitamiinilisää jopa 100 µg päivittäin, ainakin loka-maaliskuun ajan, mikäli haluat esimerkiksi mahdollisten muiden terveyshyötyjen vuoksi niin tehdä.

Kysyt lisäksi, missä D-vitamiinivalmisteessa on varmasti oikea määrä D-vitamiinia. Apteekissamme myytävät D-vitamiinivalmisteet ovat luotettavia ja ne sisältävät sen verran D-vitamiinia, mitä purkin kyljessä lukee. Apteekkimme D-vitamiinivalmisteet tulevat lääketehtailta, jotka noudattavat lääkealan laatuvaatimuksia.

Olen lähdössä kahdeksi viikoksi lomalle Espanjaan. Minulla on useita sähköisiä reseptejä. Miten voin osoittaa tullissa, että lääkkeeni ovat tosiaan reseptillä määrättyjä? Ajattelin lisäksi jättää verenpainelääkkeeni lomani ajaksi kokonaan käyttämättä. Onhan se ok?

– Mr. Mallorca –

Hyvä Mr. Mallorca,

Kysymys on hyvin ajankohtainen ja koskettaa monia matkustavaisia. Eri mailla on vaihtelevat säännökset reseptilääkkeiden maahantuonnista. Kysymyksestä ei käy ilmi, mitä muita lääkkeitä kuin verenpainelääkkeitä aiot ottaa mukaan, joten voin antaa vain yleisohjeet lääkkeiden viemisestä ulkomaille. Voit poiketa meillä hyvissä ajoin ennen matkaa, niin otamme selvää mahdollisista maakohtaisista säädöksistä. Esimerkiksi vahvojen kipulääkkeiden kohdalla saatat tarvita matkalle mukaan erillisen apteekin antaman todistuksen lääkkeen käytöstä.

Yleissääntö on, että aina ulkomaille matkustettaessa on hyvä ottaa mukaan todiste reseptilääkkeistä. Pakkaa siis käsimatkatavaroihin lääkkeet alkuperäispakkauksissa, joissa on apteekista saamasi ohjelippu, sekä paperiresepti tai yhteenveto sähköisellä reseptillä määrätyistä lääkkeistäsi. Näin voit tarvittaessa todistaa, että sinulla on oikeus kuljettaa henkilökohtaisia lääkkeitä mukanasi ja et luultavimmin aiheuta rajavalvonnassa erityishuomiota. Voit pyytää sähköisen reseptiyhteenvedon meiltä apteekista tai tulosta se itse www.kanta.fi -sivustolta. Tarvitset henkilökohtaiset verkkopankkitunnukset www.kanta.fi -sivustolla asiointiin. Voit halutessasi lisäksi pyytää lääkäriltä lääkkeen määräämisen yhteydessä englanninkielisen selvityksen lääkityksestä ja sen perusteista.

Toinen osa kysymystä koskee verenpainelääkityksen poisjättämistä loman ajaksi. Jos et ota verenpainelääkkeitäsi kahteen viikkoon, verenpaineesi alkaa nousta. Kohonnut verenpaine lisää myös aivoverenkiertohäiriön riskiä. Lisäksi mahdollisesti lomalla nautittu alkoholi nostaa verenpainetta. Suosittelen, että käytät lääkkeitä ohjeen mukaan myös lomalla. Pitkäaikaislääkityksestä et valitettavasti voi pitää lomaa.